Uudelle uralle hevosten kengittäjäksi
Rauhallinen ja vakaa olemus on etu Aleksi Uusi-Rannan työssä hevosten parissa. Kengitys ja kavioitten vuoleminen on teknistä ja tarkkaa työtä.
– Kavion pohjassa tulee olla oikeat mittasuhteet. En luota silmämääräiseen arvioon, vaan mittaan ja merkitsen lukemat ylös. Mittausmenetelmä on tavallinen monissa maissa, mutta ilmeisesti Suomessa vähemmän käytössä. Kengittäjänä luotan tieteellisesti tutkittuun tietoon, ja mittaamalla varmistan, että lopputulos on sellainen kuin haluan, Uusi-Ranta tuumaa.
Opiskelupaikan hän sai viime keväänä ja nyt hän toimii yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä Hevkeng tmi.
– Suoritan Kaustisella hevosalan perustutkintoa suuntautumisvaihtoehtona hevosten kengitys ja lisäksi olen opiskellut valjaiden korjaamista ja huoltamista. Valjashomma tuo hyvää vaihtelua työergonomiaan, Uusi-Ranta sanoo.
Alan vaihto tuli kolmekymppiselle miehelle eteen pari vuotta sitten, kun hänelle iski työperäinen migreeni.
– Työskentelin yli kymmenen vuotta kaivinkoneenkuljettajana. Migreeni alkoi olla päivittäistä, joten oli pakko lopettaa ja ruveta miettimään muuta työtä.
Ajatus hevosalasta hänelle tuli isän hevosharrastuksen kautta. Hän pääsi perehtymään hevosten hoitoon käytännössä.
– Isseellä oli osaomistus ravihevosista, jotka olivat hoidossa Luvialla. Kävin siellä tutustumassa hevosiin ja harjoittelin niiden hoitamista.
Kun tallin omistaja ilmoitti lopettavansa toiminnan, hevosille tarvittiin uusi paikka. Siinä yhteydessä Martti Uusi-Ranta lunasti hevoset kokonaan omistukseensa ja päätti ryhtyä valmentamaan niitä. Pojalle kehkeytyi tärkeä tehtävä tässä yhteydessä.
– Oli tiedossa, että ravivalmentajan on hyvä osata kengittää hevonen. Siitä se idea sitten lähti. Minä huolehdin hevosten kavioista ja hoidosta ja isä niiden valmentamisesta, Aleksi Uusi-Ranta kertoo.
Kolmen hevosen kotitalli
Toissa keväänä Uusi-Rannat remontoivat entisestä sikalastaan hevosille sopivat tilat. Uusiin karsinoihin muuttivat äskettäin raviradoille palannut, hankosidevammasta kuntoutettu lämminverinen Cameron Wake eli ”Weikko” sekä ruotsalainen kylmäverinen ruuna Tåga Odin eli ”Tooka”.
Marraskuussa lauman täydensi vuoden ikäinen shetlanninponi MK-Fortune Rowan, jonka kutsumanimeksi on vakiintunut ”Minimies”.
– Poni on maskotti; sen tärkein tehtävä on olla hevosten seurana. Minulla on tarkoitus tehdä ponin kanssa myös vierailuja esimerkiksi vanhusten palvelukoteihin ja muihin paikkoihin, joihin vierailuja toivotaan. Luonteeltaan se on tosi avoin ja mukava.
Aleksi Uusi-Ranta näyttää malliksi ponin kavion vuolemista. Kaviot oli vuoltu viimeksi kolme viikkoa sitten, mikä Uusi-Rannan mukaan vaikuttaa tälle hevoselle sopivalta huoltoväliltä. Kenkiä ponilla ei ole.
– Poni on ollut kengissä, mutta tällä hetkellä ne eivät ole tarpeelliset.
Minimies meinaa väsähtää, kun käsittelyyn sisältyy tällä kertaa aika seikkaperäistä selostamista. Se vaipuu lopulta omistajansa syliin.
– Täytyy varmaan puhua vähemmän ja tehdä enemmän. Painoa ponilla on melkein 200 kiloa, Uusi-Ranta naurahtaa.
Kun kavio on vuoltu, viilattu ja mitattu, Minimies saa odottamansa palkkion.
Hevosalan perustutkinto sisältää hevosen anatomiaan, hoitoon ja käyttäytymiseen liittyvät opinnot.
– Tavoitteena on huolehtia hevosen hyvinvoinnista. Kengittäjän pitää osata katsoa hevosta kokonaisuutena, miten hevonen seisoo, liikkuu ja käyttäytyy, Uusi-Ranta sanoo.
