Arviointimenettely osoittautui uhaksi
Kirjoitin toiveikkaana kesäkuussa, miten arviointimenettely voisikin olla mahdollisuus. Keskiviikkona 28.10. tuli kuitenkin selväksi, ettei näin totisesti ole. Arviointiryhmältä tuli niin kylmää kyytiä, ettei järki voi kokonaisuutta vielä käsittää. On selvää, että säästöjä on synnyttävä, mutta nämäkö ovat todella ne oikeat toimet?
Suunnitelman mukaan sotekeskukset Lapualla ja Ilmajoella lopetetaan. Kurikan sotekeskus muutetaan soteasemaksi. Sotepisteet lopetetaan. Suunnitelman mukaan vuoteen 2030 mennessä asteittain täysin ilman palveluita jäävät Lapua, Ilmajoki, Ylistaro, Peräseinäjoki, Karijoki, Isojoki, Jurva, Soini, Alahärmä, Kortesjärvi, Ylihärmä, Evijärvi, Lehtimäki, Vimpeli, Lappajärvi, Kuortane, Teuva, Jalasjärvi, Isokyrö ja Ähtäri. Iso osa vanhusten asumispalveluista kokee lakkautuksia ja keskittämistä. Keskittäminen tapahtuu luonnollisesti Seinäjoelle, jonne rakennettaisiin uutta. Erikoista on, ettei uusien rakennushankkeiden kustannuksia ole huomioitu säästölaskelmissa, jotka käsittelevät nykyisistä kiinteistöistä luopumista.
Suunniteltu muutos koskettaa 100 000 asukasta, eli yli puolta hyvinvointialueemme asukkaista. Hämmentävää on, että listalle ovat joutuneet alueemme ainoat kasvukunnat Lapua ja Ilmajoki. Väestökato ei ole koskettanut näitä paikkakuntia, jotka porskuttavat elinvoimaisina. Ei voi välttyä ajatukselta, että parhaillaan terveydenhuollon kustannuksella toteutetaan melkoista aluepolitiikkaa.
Perusterveydenhuollon palvelut ovat kunnissa elinvoiman, pito- ja vetovoiman tae. Esitetyn suunnitelman mukaan ne viedään 2030 mennessä pois kunnista, joissa on vuosikymmenien kokemuksen ja työn tuloksena rakennettu toimintamalleja mahdollisimman kustannustehokkaasti. On paljon uusia ja terveysturvallisia tiloja, jotka nyt poistetaan käytöstä keskittämällä palvelut maakuntakeskukseen – kauas apua tarvitsevan ihmisen luota. Mietin myös, onko huoltovarmuus ja turvallisuus huomioitu suunnitelmissa riittävän kattavasti? Ylikorostunut keskittäminen saattaa kriisin tai esimerkiksi pandemian iskiessä jopa vaarantaa varautumisvalmiutta, kun kaikki olisivat suurissa yksiköissä saman katon alla.
Jo edellisessä arviointiyksikön raportissa ihmeteltiin sitä, miten hyvinvointialueellamme joudutaan poikkeuksellisen usein osastohoitoon suoraa lääkärin vastaanotolta. Luku oli selkeästi korkeampi kuin valtakunnassa keskimäärin. Eihän se kerro kuin siitä, että jo nyt perussairaudet ovat huonolla hoidolla, eikä lääkäripalveluiden piiriin päästä. Kiirevastaanotto- ja lääkäriaikoja on jo vähennetty paljon. Hoitoon päästään vasta, kun tilanne on edennyt niin huonoksi, että tarvitaan kallista jatkohoitoa.
Ylipäätään tässä julkisten palveluiden yhdistämisintoilussa jätetään kylmästi huomiotta, miten samalla vaarannetaan suomalainen terveys-, sosiaali- ja pelastustoimi, jotka ovat itsenäisyytemme aikana kehittyneet yhdeksi maailman parhaista. Kuten arvostettu peruskoulujärjestelmämme, joka ennen tuotti Pisa-tutkimuksen kärkitulosta.
Olen huolissani rokotuskattavuuden vaarantumisesta, vakavien sairauksien lisääntymisestä seulontojen vähentyessä ja mahdollisuudesta hoitaa nuorten ehkäisyasioita paikkakunnilla, jossa ei joukkoliikennettä ole. Olen huolissani lastensuojelun riittämättömistä resursseista, miten työpajatoimintojen päättyminen tulee vaikuttamaan monen ihmisen arkeen, miten omaiset pystyvät huolehtimaan ja jakamaan läheisensä vanhuutta, jos hoitopaikka on kaukana kotoa. Lista on pitkä, emmekä varmasti vielä tiedostakaan, mihin kaikkeen nämä toimenpide-ehdotukset tulevat vaikuttamaan.
Samalla, kun tiedostamme, että hoitajapula vaanii nurkan takana, hoitajia irtisanotaan ja alan pitovoima heikkenee. Puolestaan työhön kohdistuvat jatkuvat leikkaukset, supistukset ja uudelleenorganisoinnit pitävät yllä pelkoa, jännitystä ja riittämättömyyden tunnetta henkilöstössä.
Taloutta on kyettävä tasapainottamaan, mutta samalla tulee turvata asukkaiden yhdenvertaiset ja saavutettavat sosiaali- ja terveyspalvelut, sekä suorittavan tason hyvinvointi ja jaksaminen. Säästöjä ei saa tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Nyt on viimeinen hetki puoluerajat ylittävään yhteistyöhön.
Gita Yli-Hannuksela
Kokoomuksen hyvinvointialuevaltuutettu