Päläkährös
Aurinko paistaa ja lämpö hellii. Naapurin uima-altahalla vesi jo präiskyy, kersat hyppii ja nauraa.
Kolomes tunnis on tuohon puska-aitahanki jo tullu veheriäästä.
Mä istun tuvas, teen täs jotaki, josta sais vähä leivänjatketta.
Poijanflikan häätanttuhunki oli aluushames vielä vaihees sinä päivänä ku tuota kesäntulua klasista kattoon.
Nyt lähären kutomahan mattua, vaihteeksi jottei jää sekää kesken.
Matto on saajansa laattialla ja hyväksi havaattu.
Pari viikkua siinä on ny menny ku taas tätä kirijoottamista jatkan. Monta asiaa on tapahtunu ja monta hyvää hetkiä jo vietetty vaikka kesä onki vasta aluus.
Tulooki täs mieleheni jotta jos ei pian tuu taivahalta vettä, voi olla, jottei meillä tuu vilijaa puitavaksi ja mistäs sitte leipää leivotahan. Pientä tihuutes saretta toki on jo saatu, son teheny hyvää kaikelle kasvulle, jota on jo maahan kylyvetty.
Itte en tokikaa palijoosin leipää tartte, mutta nuo kasvavat mukulat tarttis kaurapuurua ja leipää ja toki perunootaki. Hampurilaasekki tarttoo sen sämpylän, jonka välihin sitte pitää kans löytää muutaki ku salaatinlehtiä, tai onko niitäkää, jos ei tuu vettä. Pikkuusta mansikkamaata paappa on vähä peraannu, ja sanoo, jotta kasteliki sitä kraanavatellä.
Kevään juhulia oliki jo Vappu ja Helatorstai tai vapaapäivähän oli monille, niin saatihin olla komias aurinkopaistees ja iloosia siitäki, jottei hyttyyset oo viä heränny. Toki linnut tuos lentelöö ja koittaa kuoputtaa maasta syömistä, vaikkei taira matojakaa olla tuola kuivas maastos.
Ny ku oon tuon ’unikonehen’ kans tauhkaallu jonku yön, pakko on tunnustaa, jotta ku sen sai joinki pysymähän naamallansa, jottei suun kohorasta falskaa, niin ehkä se jatkaa mun elinaikaani. Poika tuumas ku näki mun kuvan, jotta ’’sähän oot niinku hävittäjälentäjä’’. Täytyy sanua, jotta ku ei itte oo ymmärtäny, mistä päivisin väsy on tullu, lääkäri sen sitte totes jotton uniapnea. Oonki ajatellu, jotta son ny muotis, niin monella tuo naamari öisin kuulemma on. Jos tätä rataa virkeys lisääntyy, niin mustahan voi vielä tulla ’ihiminen’. Sen huomion oon kans ny jo teheny, jottei kinttuja oo yöllä niin lujaa porottanu. Toki meinaan viä kysyä, josko sais helepomman masiinan, jottei se pirrasta ku suupielistä falaskaa. Niinku ilimapallosta päästääs ilimaa pihalle se pröpäjää ja pirrastaa, niin siihen sitte herää ja melekeen pelijästyyki.
No, hyvähän toki on, jotta ovat päättäny mua tuos asias hoitaa, ei oo varmahan kiva löytää muoria raatona sängystä, jos lakkaa hengittelemästä.
Niin, kesästähän mä meinasin ilakoora ja nauttia tai ainaki kuvittelen, jotta pääsöö uimahan ja vois jonku päivän maata auringoski. Toki olis omituusta, jos mä makaasin filtillä aurinkopaistees, en oo niin juuri koskaa teheny, mutta seki vois olla täs elämäs hyvä kokemus.
Nyt on pitäny palijolti pysyä kämpällänsä, ku tuo auton ’sukkamehu’ on niin tyyristä, jottei passaa turhia ajella eikä liikkua. Rahaa olis kiva saara, kaikki mitä automaattisesti tuloo eläkkeenä menöö samantien, eikä piisaa mihinkää. Teköö mieli antaa mukuloolle yo, hää, valamistujaas, rippi ynnä muuksiki lahajaksi, muttei voi, ku ei oo. Siitä son hyvä, ku ei oo tilillä rahaa, ei saa huijarit otetuksi, niinku yhyreltä tutulta oli viety tili tyhyjäksi. Ku ei omista mitää, ei oo muresta, jotta jotaki joku vois vierä. On heleppo olla, ku jää murehista pois sellaanen mures, jotta tonnista puuttuus sentti.
No niin, HYVÄÄ JA IKIMUISTOOSTA SIUNATTUA KESÄÄ jokahittelle, tutuulle ja ouroollekki.
Mairemuori