Suomen naispainijoiden joukko on pieni, joten Jenna Hemiän menestyminen arvokisoissa edellyttää häneltä jatkuvaa reissaamista ulkomaille. Hemiä on kärsinyt urallaan myös lukuisista loukkaantumisista, mutta nyt hän toivoo, että sitkeä asenne palkitaan.
Ilmajoen vuoden urheilijan valitseminen painijoiden joukosta ei ollut suuri yllätys, mutta varmasti harvinaisempaa on se, että titteli matkasi naispainin puolelle. Alahärmässä syntynyt Jenna Hemiä, 31, löysi lajinsa jo varhain, mitä edesauttoi myös sisarusten into painia kohtaan. Jo lapsuudessa omaksi asuinpaikaksi vakiintui Seinäjoki, josta on tultu aikuistuessa kuntarajan yli Ilmajoen puolelle. Tällä hetkellä Hemiä asuu puolisonsa ja kolmen lapsensa kanssa Tuomikylässä.
– Ostettiin Ahonkylästä aikanaan talo ja tykästyttiin ympäristöön niin, ettei Ilmajoelta ole ollut sen jälkeen tarvetta muuttaa minnekään. Tuomikylään rakensimme uuden talon viitisen vuotta sitten. Mieheni on alun perin kotoisin Kankaanpäästä, vuoden urheilija kertoo taustoistaan.
Jatkuvat loukkaantumiset ovat varjostaneet Hemiän painiuraa, mutta hän on jaksanut jatkaa sitkeästi eteenpäin takapakeista huolimatta. Menneenä vuonna hän sai vihdoin harjoitella kohtuullisen terveenä, mikä toi EM-kisoista viidennen ja MM-kisoista kahdeksannen sijan. Painijan tavoitteena on saavuttaa arvokisamitali ja mielessä siintävät myös Los Angelesin olympialaiset vuonna 2028.
– Kun Pariisin olympiapaikkoja oltiin jakamassa, niin minulla hajosi polvesta eturistiside, joka jouduttiin leikkaamaan ja olympiaunelma kariutui siihen. Aika nopeasti syntyi päätös, että jatketaan sitten neljä vuotta lisää, vaikka muuten olisin saattanut jo lopettaa, hän pohtii.
Tällä hetkellä Hemiä pystyy rakentamaan elämänsä painin ehdoilla, mitä helpottaa hänelle myönnetty kokovuotinen urheilija-apuraha. Sairaanhoitajan koulutukselle ei ole toistaiseksi käyttöä satunnaisia tuurauspäiviä lukuun ottamatta.
– Olen maksimissaan kaksi viikkoa kerralla kotona ja sitten taas ulkomailla kisaamassa, joten kisakaudella töitä ei ehdi tekemään ja tuskin moni työnantaja näistä lähtökohdista minua palkkaisikaan. Onneksi tuli tuo apuraha tälle vuodelle, painija sanoo.
Seuraava pysäkki Ranska
Naisten painissa tyylinä on vapaa ja Hemiä painii sarjassa 57 kiloa. Säännölliset ulkomaan kisa- ja leirimatkat ovat välttämättömiä, sillä Suomesta ei tällä tasolla sparrauskavereita löydy. Kuluvan viikon torstaina painija lähtee kohti Ranskaa, kun aiempi matka suuntautui Ruotsiin tammikuun alussa.
– Aika paljon olen reissannut yksin viime vuosina, mutta apurahan myötä pitäisi olla nyt sellainen tilanne, että mukaan saadaan vähintäänkin valmentaja. Tämä on pieni laji, josta ei oikein rahaakaan elämiseen saa, joten halu ja motivaatio tulee olla kunnossa, hän kuvaa painiammattilaisen arkea.
Hemiän lapset ovat iältään 7, 5 ja 1,5 vuotta, joten ongelmia ajankäytön suhteen ei ole vapaa-ajallakaan. Jälkikasvun kahta vanhempaa edustajaa on kuljetettu myös nallepainiin.
– Muutaman painikisankin ovat painineet, mutta toistaiseksi he eivät näytä ihan hirveän innostuneilta vielä tästä. Mutta katsotaan nyt, mihin se muuttuu.
Ilmajoen vuoden urheilija edustaa seuratasolla Kuortaneen Kuntoa, sillä lajinomainen treenaaminen tapahtuu 4–5 kertaa viikossa Kuortaneen Urheiluopistolla. Voimaharjoittelu onnistuu myös lähialueella ja Hemiän kotonakin on pieni punttisali.
– Juoksutreenit voi tehdä tässä hyvissä lähimaastoissa, hän viittaa nykyisen asuinympäristönsä mahdollisuuksiin.
Urheilijaelämä on kokonaisvaltaista
Alkaneena vuonna Hemiä nähdään EM-matolla huhtikuussa ja MM-matolla lokakuussa. Hän lähtee kisoihin luottavaisin mielin.
– Tuntuu siltä, että olen paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten. Toivottavasti tässä pysyy ehjänä ja saa hyviä treenipätkiä alle, niin uskon, että tulos kirkastuu aiemmista kisoista.
Ilmajoella asuva painijan päävalmentajana toimii Niko Kettunen ja päivittäisvalmennuksesta vastaa Tiina Ylinen. Omat vahvuudet löytyvät voimaominaisuuksista sekä lajissa vaadittavasta tilanneälystä.
– Kaikkein nopeimpia painijoita en ole, mutta mielestäni olen ihan riittävällä tasolla omaan sarjaani, tuomikyläläinen arvioi.
Hemiä uskoo, että hänet tunnetaan erityisesti periksiantamattomuudestaan. Moni on veikannut uran loppuvan lukuisiin vammoihin tai moniin lastensaamisiin, mutta niin vain eteläpohjalainen on kerta toisensa jälkeen tehnyt paluun molskille. Menestyminen kansainvälisillä areenoilla vaatii kuitenkin huomattavia uhrauksia.
– Muuhun sosiaaliseen elämään ei hirveästi ole aikaa, kun paini menee oikeastaan kaiken edelle. Jos jotkut juhlat sattuvat painileirin yhteyteen, niin ei tarvitse miettiä, kumpaan sitä menee. Toivottavasti sitten myöhemmin on aikaa muullekin elämälle, painija miettii.