Koskenkorvan seurakuntatalo 70 vuotta ­– juhlaväki korvakuulolla

Reilu sata vierasta oli istahtanut Korva kuulolla -juhlamessuun aurinkoisena sunnuntaina, kun house band aloitti: ”Voi mikä riemu kun jälleen yhdessä vietämme juhlaa”. Saarnan piti Koskenkorvan aluepappi Risto-Pekka Alhainen. Teemana oli avautuminen sanomalle ja lähiyhteisölle. Saarnassa kuultiin, kuinka Jeesus kosketti kuuron korvia ja sanoi aukene. Avautumisen kutsun voidaan ajatella tarkoittavan kokonaisuutta eli korvia, silmiä, sydäntä ja suuta – korvakuulolla oloa.

–  Haluamme kutsua kaikkia korvakuulolle.

Vuonna 2006 Ilmajoen joulu -lehdessä julkaistua Eeva Rahnaston kirjoittamaa seurakuntatalon historiikkia luki Helena Ojala.

– Seurakunnan kokoontumispaikan tarve oli vajaa sata vuotta sitten ilmeinen. Isompia tapahtumia oli pidetty 1908 valmistuneessa seuratalo Honkalassa, ompeluseuroja ja raamattupiirejä kodeissa. Nuorten kokoontumisiin ei ollut lainkaan tiloja, Ojala kertasi historiaa.

Vuoden 1949 lopulla on kirkkovaltuuston pöytäkirjassa ensimmäinen virallinen merkintä: rakennustoimikunta on valittu. Vuoden 1953 huhtikuun kirkkovaltuuston kokouksessa todettiin, että seurakuntataloa on alettu rakentaa.

– Arkkitehti Mikael Nordenswan oli laatinut piirustukset. Uuno Alanko maalasi alttaritaulun, jonka kohde on sisarukset Martta ja Maria Luukkaan evankeliumista. Vaiheita ja tahtoa riitti, rahoituslähteet olivat moninaiset. Talo sai kiitosta vihkipäivänä 9.8.1954 arkkipiispa Ilmari Salomieheltä: ”Talon voisi vihkiä vaikka kirkoksi.”

Yhteisöstä ja talosta huolehtimista

Seurakuntatalo on ollut monen toiminnan paikka: kerhoja, partiota, nuorten iltoja, rippikoulua, pyhäkoulua, messuja ja yhteisöiltoja. Taloa vuokrataan myös erilaisiin tilaisuuksiin, muun muassa perhejuhliin.

Aiemmin toimintansa aloittaneen Moomma kirkko -yhteisön lisäksi on kuluvan vuoden aikana järjestetty Korva kuulolla -iltoja ja -messuja, molempia kerran kuussa. Messut ovat ylistäviä ja osallistavia. Niin kuin elämä joskus, ovat perjantai-illoissa vierailijoilta kuullut tarinat rouheita ja rankkojakin.

Alhaisen mukaan yhä enemmän kirkon yhteisöt ovat luomassa hengellistä infrastruktuuria.

– Yhteisötyö on kasvavaa toimintaa, pappi kuvaa.

Toiminnan kehittämisen leiripäivää vietetään tiimin kesken syyskuun alussa. Myös fyysistä infraa tullaan kohentamaan. Juhlamessun kolehdin kohteena olivat liturgiset tekstiilit.

Koskenkorvan seurakuntatalon käyttöastetta hurjasti lisännyt Korva kuulolla -toiminta suunnitellaan yhdessä. Juhlamessun talobändissä laulanut Anna Peräaho kokee, että merkityksellisyyden tekee toimintaan osallistuvat ihmiset ja suunnittelussa mukana olo.

– Tämä on ollut iloinen juhla. Keskinäinen rakkaus ja ystävyys on läsnä. Toivon, että meidän porukkaan tulee lisää väkeä, Peräaho sanoo.

Mukana koko elämässä

Juhlapaikalla oli myös menoa, meininkiä ja perheitä. Nelilapsisen Talvitien perheen molemmat vanhemmat ovat käyneet päiväkerhoa ja äiti tyttökerhoa lapsuudessaan.

– Kerhoreppuni oli pakattuna viikkoja ennen kerhon alkua. Nyt meidän pienet käy vuorostaan kerhossa, kertoo Heidi Talvitie.

– Kyllä, paappa kuskasi kerhoon minua ja serkkupoikaa, muistelee Aki Talvitie.

Hektisessä maailmassa kirkko tuo perheelle uskoa ja juuria. Perhe näkee, että Koskenkorvan seurakunnan toiminnalla ja talolla voisi olla suurempikin merkitys Ilmajoella. Kirkkosalissa on hyvä tunnelma.

– Minulle usko tarkoittaa perusarvoja ja että voi luottaa kannatteluun läpi koko elämänkaaren. On myös hyvä, että toiminnasta, talosta ja miljööstä pidetään huolta. Maksan mielelläni kirkollisveroa, sanoo perheen isä.

Tervehdyksiä, makkaraa ja musiikkia

Talobändin lisäksi juhlassa kuultiin Ronuuttajat-kokoonpanon esittämää musiikkia. Ohjelmassa oli kakku- ja makkaratarjoilu, erilaisia pomppulinnoja ja ilmapallotaikuri. Onnittelutervehdyksen toivat Juha Mäenpää, Helli Kitinoja ja Maire Loppi.

Maire Loppi sanaili murteella mukavia muistoja ja ajatuksia korvalaisesta elämästä aikojen kuluessa seurakuntatalossa ja sen liepeillä.

Tervehdyksessään Helli Kitinoja kertoi talon merkityksestä perheelleen ja omalle naapurustolle esimerkiksi rippikoulun, nuorteniltojen ja erilaisten juhlien kautta. Olipa jopa osallistujien nimilistan sisältämä vihko vuosikymmenten takaiselta leiriltä eräällä juhlavieraalla mukana.

Juha Mäenpää mukaan ilmajokinen elon kupla on erilainen kuin suuressa kaupungissa. ”Korvalla” ollaan kuitenkin kokoaan suurempia, yrityselämää myöten. Mäenpäälle seurakunta on ollut läsnä lapsiperhearjessa. Hän arvostaa Ilmajoen seurakunnan työtä ja asuinkuntaansa.

– Koulu, urheilumahdollisuudet, kauppa ovat lähellä. Arvostan seurakunnan kristillisten arvojen toimintaa. Kuoro, musiikki ja rummut täydensivät tänään perinteistä tyyliä, Mäenpää kiittää.

Kaikkia kaikkialta kutsutaan mukaan. Koskenkorvan seurakuntatalo yhteisöineen elää ja kehittyy.

Nelivuotias Sofia Talvitie on jo kokenut seurakuntalainen, jopa esiintynyt Varkkakuoron kanssa. Paras laulu hänen mielestään oli Uusi alkaa saa.