Museolla muutoksen tuulia

Ilmajoen museoyhdistyksen puheenjohtajana aloitti tänä keväänä Irma Kortesuo, joka on tarttunut innokkaasti toimeensa. Museovirastolta saadulla 7 000 euron avustuksella paikallisen museon kokoelmaa inventoidaan ja sen kuntoa selvitetään, minkä lisäksi museon perusnäyttelyä on tarkoitus uudistaa.

– Nyt esineitä on yhtä osastoa kohden liikaa. Tätä määrää koitetaan karsia ja samalla tuodaan museon parhaita paloja esiin, Kortesuo kertoo.

Museossa on paljon talonpoikaisesineistöä, johon nykypolvella ei ole enää suoraa kosketusta. Kortesuo toivoo, että näiden esineiden tuominen paremmin esiin herättäisi tunteita museokävijöissä.

– Myöhemmin on tarkoitus saada mukaan digitaalista tekniikkaa ja laittaa QR-koodeja, jolloin omasta puhelimesta näkee lisää tietoa. Tänä päivänä museokävijät saattavat ottaa omalla puhelimellaan kuvia teksteistä, joihin he palaavat vielä kotona.

Museoviraston avustuksen lisäksi museoyhdistys vastaa hankkeen toteutumisesta 2 000 euron omavastuuosuudella. Projektia vie eteenpäin työhön palkattu Outi Sihto, joka on itsekin aktiivinen yhdistyksen hallituksessa.

– Muutokset koskevat päärakennusta ja pääasiassa sen alakertaa. Tuodaan lisää selkeyttä ja informaatiota, Kortesuo kiteyttää edessä olevat uudistukset.

Laajasti materiaalia

Ilmajoen museossa oleva kokoelma tarjoaa läpileikkauksen pitäjän pitkään historiaan. Alun perin lahjoituksena kerätyn yleiskokoelman ohella esillä on paljon valokuvia.

– Tämä on ollut emäpitäjä, joten museossa on esimerkiksi Östermyran kartanon isot vaunut siltä ajalta, jolloin Seinäjoki kuului Ilmajokeen. Museon nuorimmat esineet ovat 1950-luvulta, sillä tätä uudempia meillä ei ole resursseja ottaa vastaan, yhdistyksen puheenjohtaja toteaa.

Nopankylässä on ollut aikanaan ajokalustoon liittyvää teollista toimintaa, minkä Kortesuo näkisi mielellään ilmenevän vahvemmin paikallismuseossa. Lisäksi puheenjohtaja toivoo, että taiteilija Oiva Polarin teoksissaan noteeraamat kansantaiteen helmet tulisivat paremmin esille kokoelmissa.

 –  Luettelointia on tehty viimeksi kunnolla 1980-luvulla maakuntamuseon (nykyään Seinäjoen museot) alaisuudessa, Kortesuo sanoo.

Päärakennus 110 vuotta vanha

Yhdistyksen virallinen nimi on Ilmajoen museo ja maamiesseura, mutta useissa yhteyksissä jälkimmäinen osa jätetään mainitsematta. Ilmajoella on kuitenkin toiminut Suomen vanhin maamiesseura, jolla oli keskeinen rooli paikallismuseon synnyssä.

– Siellä päätettiin, että nyt ruvetaan ponnistelemaan, jotta museo saataisiin Ilmajoelle. Nämä valveutuneet ihmiset tajusivat perinteen tallentamisen tärkeyden. Esineitä etsittiin ympäri kylää, ja siksi meillä on paljon talonpoikaisesineistöä, Kortesuo kertoo.

Vuonna 1914 valmistunut Ilmajoen museo on rakennettu pitäjän toisen kirkon piirustusten pohjalta.

– Museo katsotaan perustetuksi jo vuonna 1909, jolloin esineitä alettiin keräämään. Ensimmäiset käsinkirjoitetut vihot esineiden luetteloinnista ovat vuodelta 1910.

Museon päärakennuksen vieressä oleva kirkkomuseo on myös Kortesuon silmäterä. Kirkkomuseossa on esineistöä katolisen kirkon ajoilta.

– Ihmiset voivat löytää samanlaisia keskiaikaisia pyhimyspatsaita niin Etelä-Euroopan maista kuin täältä Ilmajoeltakin. Se voi olla suuri elämys jollekin. Hyvä, että nämä saivat olla paikallisissa kirkoissa, vaikka täällä siirryttiin luterilaisuuteen.

Museoyhdistys hallinnoi myös museon pihamaalla olevia rakennuksia, joihin lukeutuvat Yli-Lauroselan vilja-aitta, tuulimylly, vanha siunauskappeli, markkina-aitta ja Aallon patteriston perinnetalo.

– Aallon patteriston perinnetoimikunta on meille tärkeä yhteistyökumppani. He hoitavat kiinteistöä ja esittelevät sitä itsenäisesti, Kortesuo kertoo.

Martti Koskenkorvalle kultainen ansiomerkki

Ilmajoen museolle kokoonnuttiin kotiseutukahveille 25.5. Samassa yhteydessä peräti 31 vuotta museoyhdistyksessä vaikuttaneelle Martti Koskenkorvalle myönnettiin Suomen Kotiseutuliiton kultainen ansiomerkki kunniakirjan kera.

– Aamulla katsoin, että äitini isä on saanut kunniakirjan VR:ltä 49 vuoden palveluksesta, joten kyllä tässä vielä takamatkalla ollaan, mies otti tunnustuksen nöyränä vastaan.

Koskenkorva on hoitanut yhdistyksen puheenjohtajan pestiä, mutta lisäksi hän on vastannut rahastonhoitajan ja sihteerin tehtävistä. Taustalla vaikuttaneen ”kamreerin” tehtävää on helpottanut se, että vuorollaan esimerkiksi Antti Mäki-Laurosela, Irma Kortesuo ja Maija-Liisa Mäki-Ranta ovat huolehtineet museon ylläpidosta.

– Nyt on hyvä aika siirtyä sivuun, ettei tartte kirjoittaa, kuten oman isoisäni moniin tehtäviin liittyen, että ”hoiti tehtäviään kuolemaansa saakka”, Koskenkorva nauratti yleisöä.

Martti Koskenkorva on ollut jo pienestä pitäen hyvin kiinnostanut historiasta, mikä näkyy miehen laajassa kirjallisessa tuotannossa. Hän myös toivoo, että historiasta ymmärrettäisiin ottaa oppia.