Rippikoulu muistoissa
Elämänohjeita Kalajaisista
Olin rippileirillä Kalajaisissa kaksi viikkoa elokuussa 1974. Mukaan otettiin mm. oma Raamattu. Meitä oli 22 nuorta. Leirillä rovasti Kauko Hirvonen piti raamattutunteja. Opettelin käskyt ulkoa heti alkumetreillä, ne piti kertoa ulkomuistista leirin isosille. Käskyjen ulkoa osaaminen oli ripille pääsyn ehto.
Iltaisin kokoonnuimme järven rannalle, nuotion ympärille. Nuoriso-ohjaaja Alpo Korpinen soitti kitaralla hengellisiä nuorten lauluja ja lauloimme yhdessä. Vapaa-ajalla meloin kanootilla järvellä, jotkut nuoret soutivat veneellä. Tupakoida sai vanhempien kirjallisella luvalla. Yksi sai luvan ja hän tupakoi pihan keskellä olevalla tarkoitukseen osoitetulla isolla kivellä.
Löysin ensirakkauteni rippileiriltä. Lähettelimme raamattutunneilla toisillemme pieniä taitettuja kirjelappusia, joissa sovimme tapaavamme tunnin jälkeen. Se oli sen ajan some.
Leirin lähestyessä loppuaan moni valvoi viimeisen yön. Jotkut kokeilunhaluiset menivät harjoittelemaan tupakanpolttoa alkuyön hämärässä leirin lähistölle. Toiset taas hakivat jännitystä käymällä lähistöllä olevan talon puutarhassa omenavarkaissa.
Sovimme leirillä, että menemme parin viikon kuluttua Seppälän hallille, siellä esiintyi Hurriganes. Rippikoulun jälkeen sain kotoa luvan mennä tansseihin.
Ilmajoen seurakunnalla oli varmaan puolimetrinen ja monta kiloa painava videokamera. En ollut päässyt videolle sitä ennen. Rippileiriltä saavuttuani nukuin toista kellonympärystä putkeen. Ripille pääsin 16.8.1974. Konfirmaation jälkeen äiti järjesti kotonani rippijuhlat koko suvulle pohjalaisine pitopöytineen. Hän kasvatti ja valmisti kaiken tarjottavan itse.
Käydessäni eilen kotitalolla näin kirjahyllyssä vanhan mustakantisen rippiraamattuni. Avasin sen ja silmiini osui sieltä rippikoulusta saamani elämänohje, Raamatun jae Joh. 3:16:
”Sillä niin on jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”
Anne Niemelä (o.s. Rajala)
Rippijuhliin levein lahkein
Oma pieni tarinani ei liity niinkään rippikoulun käymiseen, mutta rippijuhlaan ja pukeutumiseen. ”Jotkin vaatteet ovat enemmän kuin vain päällepantavaa.”
Olen lapsuuden perheeni iltatähti, neljän tyttösarjan nuorimmainen. Kotini oli Ilmajoen Ritolankylässä ja synnyin keväällä 1959. Rippikoulun ajankohta oli 1974 keskikoulun neljännen luokan jälkeen, 50 vuotta sitten.
Olin päivärippikouluryhmässä seurakuntakeskuksessa kesäkuun alkupuolella heti koulun loputtua. Opetus oli aika ”koulumaista” eikä siinä juuri kommelluksia sattunut. Samaan aikaan taisi olla toinenkin noin 40 nuoren päiväkouluryhmä. Rippipappini oli rovasti Kauko Hirvonen ja opettajana Salme Pitkäranta. Konfirmaatio Ilmajoen kirkossa oli kauniina kesäiltana 14.6.
Ilmajoen seurakunnassa oli jo käytössä albat, jotka puettiin juhla-asun päälle. Naisvaltaisessa perheessäni oli tärkeää, että hankittiin ja puettiin tilaisuuteen sopivat vaatteet, varsinkin juhla-asut. Tämä on edelleen itselleni tärkeää kolmen aikuisen tyttären äitinä ja monen lapsenlapsen isoäitinä. Tuohon aikaan 70-luvulla sai varmaan valmiitakin asuja vaatetusliikkeistä, mutta minulla oli onni, että vanhin sisareni oli käynyt ammattikoulun ompelulinjan ja oli jo vaatetusalan ammattilainen.
Isosiskoni oli jo aikaisemminkin ommellut minulle monia mieluisia ja hoikalle pitkälle sopivia vaatteita. Syystä, jota en muista, oli mekon pukeminen rippijuhlaan ehdoton EI! Siis housut ja pusero. Housut tehtiin vaaleansinisestä kapeavakoisesta sametista. Lahkeen leveys oli niin iso kuin kankaasta sai. Pusero oli tyttömäisen sievä, pikkukukkia valkoisella pohjalla, lyhyet puhvihihat. Asun kruunasi puupohjaiset nahkasandaalit, vähän kuin hollannikkaat, jotka kopsuivat kävellessä. Mielestäni täydellinen juhla-asu! Voimavaate, kuten nykyään sanotaan.
Pari viikkoa ennen rippijuhlaa oli koulun päättäjäispäivä. Omapäisenä halusin laittaa, varoituksista huolimatta, uudet vaatteet päälle kevätjuhlaan, joka oli myös serkkuni ylioppilasjuhla. Pyöräilin keltaisella Jopolla kouluun noin 5 km ja sää oli, kuinka ollakaan, sateinen, kylätie kurainen. Leveälahkeisten housujen kanssa sai varoa muutenkin, ettei lahje jäänyt ketjujen väliin.
Kauniin vaaleansinisten housujen lahkeet olivat surullisen kuraiset kotiin palatessa… olisiko pyykkipojilla kiinnityskään auttanut? Äiti ei ilahtunut, kuten arvata saattaa. Housunlahkeet saatiin kuitenkin puhdistettua ihan kelvollisiksi ennen omaa juhlaani. Opiksi taisin ottaa, että äitiä kannattaisi kuunnella.
Sinä kesänä kesäloma alkoi rippijuhlan jälkeen. Sinä kesänä löysin tieni seurakunnan nuorten juhannuksen viettoon Kalajaisten leirikeskuksessa, jonne oli saapunut nuoria rovastikunnan alueelta. Oi nuoruus kultainen!
Anneli Harmanen (os. Ojala), Kurikka
Muisto 73 vuoden takaa
Aloitin rippikoulun syksyllä 1950. Rippikoulua käytiin siihen aikaan 2 viikkoa syksyllä ja 3 viikkoa keväällä. Koulua pidettiin seurakuntakeskuksessa eli nykyisellä ”vanhalla”. Syksyn ja kevään väliaika tuli elää nuhteettomasti, ei puhettakaan mistään tansseista tai poikaystävistä.
Viiden kilometrin matka rippikouluun hoitui polkupyörällä tyttöporukassa. Rippikouluryhmäkuvan lisäksi minusta ja kahdesta ystävästäni on yhteiskuva kolmestaan. Sen otti valokuvaaja Helge Hangas, jolla oli valokuvaamo Koskenkorvalla, Nahkaluoman notkossa.
Konfirmaatio oli keväällä 1951. Ripillepääsyn edellytys oli, että oli käynyt määrätyn määrän pyhäkoulua ja osallistunut kinkereille, missä pappi tai kanttori kuulusteli katekismuksen osaamisen.
Rippipappini oli Armo von Essen ja kanttori Lauri Perttula.
Laina Vuolle (o.s. Latva-Pietilä)
Yöjuoksulle jatkorippikseltä
Asun nyt Valkeakoskella, mutta lapsuuden vietin Koskenkorvalla. Kävin päivärippikoulun Koskenkorvan seurakuntatalolla. Ripille pääsin 15.6.1974.
Muistoja ei ole varsinaisesti rippikoulusta, mutta syksyllä oli jatkorippis Kalajaisjärven seurakunnan leirikeskuksessa. Ohjaajina oli ainakin Ansa Myllymäki ja Antti Kujanpää. (Antilla oli aina tikku suus). Lähdettiin sieltä sitten joku ilta yöjuoksulle kaverin kanssa (en muista kuka). Oisko lähdetty Seppälän hallille. Saas nähdä tunnustaako kukaan olleensa mukana. Seuraamuksia en muista, mutta varmaan sapiskaa saatiin.
Terveiset kaikille.
Sinikka Koivuniemi
Valkeakoski
Rippikoulun jälkeen perustettiin seurakuntanuorten yhtye
Kävin rippikoulun kevätkesällä 1967 Koskenkorvan seurakuntatalolla heti koulun lukuvuoden päätyttyä. Juhlallinen konfirmaatio oli Ilmajoen kirkossa yhdessä muiden rippikouluryhmien kanssa. Ilmajoki-lehdessä on hienosti kerrottu vuosittain 50:n vuoden takaisista rippikoululaisista. Yritin vuonna 2017 seurata lehdestä, mutta meidän Koskenkorvan rippikouluryhmästämme en löytänyt mainintaa. Muista rippikouluista oli kerrottu hyvin.
Rippikoulu oli merkittävä, koska sen jälkeen liityin seurakuntanuoriin ja olin useana kesänä isosena Kalajaisten rippikoululeireillä. Pian perustimme seurakuntanuorten porukalla laulu- ja soitinyhtye Diasporan ja kävimme 1970-luvun alkupuolella esiintymässä ympäri Suomea, muun muassa Finlandia-talossa Evankelisilla musiikkimessuilla. Sovitukset kuorolle ja taustayhtyeelle tein kotona pianon ääressä. Harjoitukset pidettiin nyttemmin puretussa seurakuntakeskuksessa.
Tapani Rahko
Järvenpää
