Rankka selviytymiskilpailu koetteli pohjalaisten kehoa ja mieltä

Esitehtävä jakaa 16 miestä neljän hengen joukkueiksi. Niiden ensimmäinen mittelö on esterata, jossa muun muassa ryömitään nurmella ja hypitään yli savuavan auton.

Illalla päivän tehtävien jälkeen aurinko laskee soinilaisen järven rannalla, ja joukkueet majoittuvat yhteen askeettiseen mökkiin. Kaikki yrittävät nukkua, mutta mökin ahtaus ja tieto siitä, että kutsu voi käydä milloin tahansa, pitävät monien unenlaadun heikkona.

Aamuviideltä se herätys sitten tuleekin. Armeijatyyliin, aikaa valmistautumiseen on yksi minuutti. On aika sytyttää nuotiot. Tulentekovälineet pitää vain ensin noutaa järvellä kelluvasta veneestä.

Tulella leikkimisen jälkeen tiimit suuntaavat vanhalle turvenevalle. Vaikeassa maastossa naamat muuttuvat nopeasti punaisiksi, kun kukin joukkue ottaa kantoon noin 100–200 kilon tukin. Niiden kanssa tehdään matkaa puoli kilometriä. Tehtävän ”maalissa” on kuitenkin kyltti, jonka mukaan tukin kanssa täytyy marssia vielä kilometri lisää.

Tapahtuma tavallisille tallaajille

– Se lisämatka oli aika raskas paikka monelle. Lihasvoiman lisäksi siinä kamppailussa oli kyse mielen kestävyydestä. Ja tehtäviähän oli tuon jälkeen vielä paljon edessä, sanoo Arttu Nukarinen, yksi Unbrake Soini -selviytymiskilpailun järjestäjistä.

Muut järjestäjänelikon jäsenet ovat Christian Anjala, Joel Kujanpää ja Tommi Rannila. Anjala ja Kujanpää ovat syntyjään ilmajokisia, mutta asuvat nykyään Seinäjoella. Nukarinen ja Rannila taas ovat kotoisin Soinista. He ovat kuitenkin muuttaneet aikuisiällä Ilmajoelle.

Anjala kertoo tapahtumaidean syntyneen television ääressä Erikoisjoukot-sarjaa katsoessa.

– Aika moni katsoo tällaisia ohjelmia kotisohvalla herkkukulho kädessä ja miettii, että vitsi, jos olisin itse tuolla, niin pärjäisin kyllä paremmin. Kuitenkin tämänkaltaisiin ohjelmiin pääsevät yleensä vain julkisuuden henkilöt. Siitä tuli mieleen, että olisi siistiä järjestää vastaavaa omalle kaveriporukalle, Anjala selittää.

Potentiaalisia osallistujia lähdettiin siis kartoittamaan omasta tuttavapiiristä. Kisaajat saatiin kasaan yllättävän nopeasti, vaikkei heille kerrottu juuri mitään kilpailun sisällöstä. Vain sen fyysisyyttä ja raskautta painotettiin.

Sponsorien ja talkoolaisten tuella

Kaksipäiväinen haaste järjestettiin Soinin monipuolisissa maastoissa toukokuun puolivälissä vain pari kuukautta idean syntymisen jälkeen.

Tosi-tv:n lisäksi tehtävien inspiraationa toimivat järjestäjien varusmiespalveluksessa kokemat testit. Kaikkien haasteiden haluttiin olevan oikeasti raskaita, jotta kilpailijat saisivat itsestään kaiken mehun irti. Järjestäjät rakensivat tehtäväpisteet omin käsin. Paljon materiaalia saatiin Rannilan kotitilalta.

Tapahtumalla ei haluttu tehdä voittoa, mutta sponsoreita tarvittiin muun muassa ruoka- ja materiaalikuluihin sekä palkintoihin.

– Oli hienoa, kuinka moni taho innostui yhteistyökumppaniksi. Talkoohenkeäkin riitti kisan järjestelyissä aina rastien pitämisestä valokuvaamiseen.

Sponsoreiden rahoille piti tarjota vastinetta, ja siksi järjestäjät opettelivat tuottamaan uskottavaa kuva- ja videosisältöä tapahtuman Instagram-tilille, joka täyttyy edelleen tasaisesti julkaisuista.

– Se oli mielestäni ylivoimaisesti kovin ja aikaa vievin homma, koska meillä ei ollut mitään editointikokemusta, tokaisee Rannila.

Ryhmähenki kukoisti

Tehtäviä oli yhteensä tusinan verran. Nelikko on yhtä mieltä siitä, että tukinkanto oli niistä vaikein. Toiseksi huippuhetkeksi Anjala nostaa toisen päivän uintitehtävän, jossa joukkueen jäsenten piti polskia vaateet ja kengät päällä lammessa olevalle poijulle ja takaisin.

– Uintikierroksen jälkeen kilpailijat jäivät veteen, jossa heidän piti laittaa kädet niskan taakse ja potkia paikallaan 30 sekuntin ajan. Sen jälkeen sai taas kellua vapaasti. Tämä sykli toistettiin kaksi kertaa, Anjala kuvailee.

Varusteet päällä kylmässä vedessä polkeminen ei ollut helppo tehtävä. Erään joukkueen matka oli tyssätä siihen, että yksi sen jäsenistä oli ilmoittanut aamulla, ettei osaa uida kunnolla.

– Vesi voi olla aika pelottava elementti, jos sitä ei hallitse kunnolla, Anjala toteaa.

Tilanteesta muodostui kuitenkin erityisen hieno yksilö- ja joukkuesuoritus, jossa koko ryhmä ui rinta rinnan tsempaten kaverinsa kierrosta.

Järjestäjät kehuvat, että oli hienoa seurata, kuinka hyvä ryhmähenki kaikille joukkueille rakentui.

– Tuollainen yhteinen kärsimys ja tiedottomuus siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, yhdistää ihmisiä aika tehokkaasti, Anjala sanoo huomanneensa.

Jatkoa suunnitteilla

– Tapahtumasta jäi todella hyvä fiilis. Oli kiva tarjota kilpailijoille tällainen mahdollisuus ja oppia itse esimerkiksi tapahtuman suunnittelusta ja järjestämisestä, Rannila puhuu koko järjestäjäryhmän suulla.

Kilpailu keräsi kiitosta niin osallistujilta kuin sponsoreilta, joiden lisäksi myös monet sosiaalisen median kautta tapahtumaa seuranneet toivoivat sille jatkoa, ehkä jopa isommalla mittakaavalla.

– Tapahtuman paluu on täysin mahdollinen, Nukarinen avaa ryhmän yhteisiä mietteitä.

He kehuvat Soinia hyväksi tapahtumapaikaksi, muttei Ilmajokikaan ole poissa laskuista, kun jatkoa ajatellaan. Kaikki vaihtoehdot ovat avoinna.

– Onhan tässä sponsoroinnillakin väliä. Soinin kunta oli meillä pääyhteistyökumppanina, ja se sai tosi hyvää näkyvyyttä niin meidän kuin kilpailijoidenkin somekanavissa, Anjala kehuu.

– Että vink vink, Kujanpää naurahtaa.

Järjestäjät haaveilevat siitä, että pääsisivät jonain päivänä itsekin johonkin selviytymiskilpailuun.

– Jos sellaiseen tulisi joskus haku, niin tässä olisi hyvä porukka kasassa, Anjala sanoo muiden nyökytellessä samanmielisesti.