Paluu kotiseurakuntaan

Vuonna 1990 syntynyt teologian ja kasvatustieteen maisteri Rami Niemi on Ilmajoen 27. kirkkoherra. Niemi seuraa Jani Latva-Nikkolaa, joka on nyt kirkkoherrana Kurikassa.

– Varaan aikaa perehtymiseen, jotta pääsen työyhteisön kanssa kartalle siitä, missä mennään. Seurakunnan talous on hyvässä kunnossa, vaikka käsillä on isoja investointeja. Uusi seurakuntakeskus on näillä näkymin valmis ensi kesänä.

Niemi pitää Jalasjärvellä lähtösaarnan 28.9. ja kirkkoherran työ Ilmajoella alkaa lokakuun alussa. Virkaanasettamismessu on 16.11. Ilmajoen kirkossa.

Ilmajoen seurakunnan juuret ulottuvat 1500-luvulle. Ensimmäinen kirkkoherra Petrus Erici hoiti tehtävää 30 vuotta, vuosina 1532–1562. Niemi on tutustunut edeltäjiinsä ja pannut merkille joitakin yhtymäkohtia.

– Edellinen ilmajokelaissyntyinen kirkkoherra oli Juho Lauronen, joka oli virassa vuodet 1927–1930. Olen samanikäinen kuin rippipappini Juhani Erkkonen virkaan astuessaan vuonna 1984. Paavo Virkkusen kanssa yhteistä ovat akateemiset harrastukset ja kiinnostus uskontokasvatukseen.

Erkkonen oli Ilmajoen kirkkoherrana 1984–2012 ja Virkkunen Suomen itsenäisyyden alkuaikoina 1918–1927.

Väitöskirja työn alla

Niemen mielestä Ilmajoella seurakunta ja kirkko on vielä ”keskellä kylää”.

– Seurakunta on luonteva osa paikkakunnan elämää. Kirkon rooli on muutoksessa, johon vaikuttavat suomalaisen yhteiskunnan muutoksen syvätkin pohjavirrat. Ilmajoellakaan kirkko ei voi nojautua mihinkään viralliseen asemaan. Se aika, jossa kirkolla oli itsestään selvä sija yhteiskunnassa, näyttää olevan ohi. Seurakunnan on tehtävä töitä ollakseen merkityksellinen osa paikallisyhteisön elämää. Sitä työtä tehdään seurakuntalaisia varten.

Niemi pohtii, miten jakaa aikaansa, sillä hänellä on työn alla tohtorin väitöskirja. Hän tutkii uskonnonvapausajattelua ja sen merkitystä suomalaisessa uskontokasvatuspolitiikassa 1980-luvulta 2000-luvun alkuun aatehistoriallisella otteella.

– Pyrin tekemään ymmärrettäväksi, miksi emme tässä ajassa aina puhu samaa kieltä, kun kyse on uskontokasvatuksesta tai myös uskonnosta yhteiskunnassa yleisemminkin.

Virkaansa hän suhtautuu vakavasti ja vaatii itseltään hyvää laatua.

– Ajattelen, että kirkkoherrana tehtäväni on olla yhteisön palvelija, ja minulla on työssä itselleni melko korkeat vaatimukset. Vastapainoksi täytyy huolehtia myös siitä, että pysyy kunnossa ja vapaat ja lomat tulee pidettyä.

Konkretiaa ja ekumeniaa

Niemi ei ole viime aikoina tahtonut löytää kovin paljon aikaa harrastamiselle, mutta vaimon kanssa kesällä hankittu omakotitalo on tuonut maanläheistä tekemistä.

– Uutena harrastuksena minulla on nurmikon niitto ja omakotitalon talonmiehen tehtävät. Kirkollisen työn vastapainoksi on hyvä harrastaa jotain konkreettista. Olisi hienoa ehtiä myös joskus ongelle, kirkkoherra haaveilee.

Hänen vaimonsa, Kirkkonummelta kotoisin oleva Vilma Niemi, työskentelee lähetyksen pappina Kurikan seurakunnassa. Pariskunta osallistuu Suomen ekumeenisen neuvoston toimintaan, jonka kautta he tutustuivat toisiinsa. Molemmilla on ekumeniassa virallisiakin tehtäviä kirkon edustajana, mutta kristittyjen yhteys ja ekumeeniset tapahtumat ovat tärkeä osa myös heidän vapaa-aikaansa, mihin liittyy myös matkustelua.

– Emme ole ollenkaan rantalomailijoita, vaan käymme mielellämme historiallisissa ja hengellisissä kulttuurikohteissa. Ensi talvena olemme mukana järjestämässä nuorten aikuisten ekumeenista pyhiinvaellusta Pariisiin Taizé-yhteisön uudenvuoden tapahtumaan. Tämä ei ole virkatyö, mutta olisi hienoa saada mukaan lähtijöitä Ilmajoeltakin.

Kysyttäessä Niemi nimeää taitoja, joita haluaisi oppia. Hänellä on ennen yliopistovuosia hankittu rakennusalan perustutkinto, joka voi olla pohja monenlaiselle tekemiselle.

– Jatkuvasti kilvoittelen asiani tiivistämisen taidon kanssa. Kalastusta haluaisin opetella, kun nyt se on enemmänkin kalastelua. Myös metsätöitä ja retkeilyä olisi kiva oppia, Niemi luettelee.

Kohtaamisia odotellessa

Rami Niemi odottaa kohtaamisia ilmajokisten kanssa. Kohtaamisissa saa näkemystä siitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat ja tarvitsevat.

– Minulla on työhön kehittävä ote. Toivon hyvää yhteistyötä työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien kanssa.

Niemi haluaa ottaa huomioon seurakunnan toimintaa suunniteltaessa sen, että Ilmajoki on muuttovoittokunta.

– Paikkakunnalle on muuttanut paljon ihmisiä, joilla ei ole välttämättä aikaisempaa suhdetta Ilmajokeen. Minulle oli yllätys, että tilastojen mukaan vain noin puolet tämänhetkisistä ilmajokisista on syntynyt täällä. Tämä haastaa meitä positiivisella tavalla avarakatseisuuteen. Ahonkylän alue ja ylipäätään uusien ilmajokisten tavoittaminen on erityisen tärkeää.

Hänen mielestään emäseurakunnan juurista saa olla terveellä tavalla ylpeä.

– Meidän pitää kuitenkin katsoa ihmisiä silmien tasalta. Tuntosarvien täytyy olla koholla, jotta seurakunta pystyy palvelemaan paikkakunnan elämässä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kylien aktiivisuus on hänen mielestään keskeistä.

– Toimintaa pitää miettiä heidän kanssaan, jotka toimintaan osallistuvat.

Opiskeluaikanaan Niemi työskenteli pitkiäkin pätkiä Ilmajoen seurakunnan nuorisotyössä. Hänellä on nuorisopapin mieli.

– Nuoret kaipaavat tukea, ja seurakunnan tulee olla yhteisö, josta sitä saa. Nuoret ovat monesti aikuisia avoimempia keskustelemaan ajatuksistaan ja elämästä. Kun seurakunnalla ja kristityllä on hyvä itsetunto ja koeteltu oma vakaumus, ei kritiikki tai kyseenalaistaminenkaan ole uhka. Kirkon ja seurakunnan tulee käydä avoimesti dialogiin oman uskonsa ja opetuksensa pohjalta.