Helsingin soihdunkantaja

Koskenkorvan Urheilijoiden kasvatti Juha Puhtimäki nähdään tulevana pesäpallokesänä Helsingin Puna-Mustien riveissä. Joukkue nousi Ykköspesikseen viime kauden päätteeksi, ja sai heti kovan luokan vahvistuksen pesäpallomaailman tunnetuimpiin kasvoihin lukeutuvasta huippulukkarista. Puhtimäen laajaan saavutusluetteloon mahtuu muun muassa kolme Suomen mestaruutta sekä vuoden pesäpalloilijan ja lukkarin tittelit, joista viimeisen mies uusi viime kauden näyttöjensä perusteella.

Mutta miksi Puhtimäki päätti jättää Superpesiksen ja siirtyä alempaan sarjaan? No, ensin hänen oli päätettävä, jatkuuko pesäpallon peluu ylipäänsä.

– Kun se jatkopäätös oli tehty, niin sitten piti miettiä, haluanko vielä pelata Superpesistä, kesällä 40 vuotta täyttävä pienen lapsen isä aloittaa.

Tarjouksia pääsarjan joukkueisiin oli pöydällä, mutta edelliset neljä kautta Tampereen miespesäpalloa Superin huipulle nostanut päätti lopulta lähteä seuraavan projektin pariin.

– Olen Tampereella nähnyt, mitä ison kaupungin menestys ja innostus pesäpallolle tekee. Onhan Helsingilläkin sitä myötä todella iso mahdollisuus tuoda positiivista huomioarvoa koko lajille. Ajattelin, että jos en nyt katso tätä korttia, niin sitä ei minulle enää uudestaan tule.

Realistiset suunnitelmat

Puna-Mustat pelasi vielä viime kauden suomensarjassa. Sen tavoite nousta pääsarjaan kaudelle 2027 on kunnianhimoinen.

– Harkintani ratkaisi se, että siellä on realistiset suunnitelmat ja halutaan oikeasti mennä sitä kohti, että vuonna 2030 pelataan vakituisesti Superpesistä. Seura on taloudellisesti tukevalla pohjalla, eikä haihatella mitään, että haettaisiin riskillä menestystä.

Taloudellinen riskinotto oli yksi syy sille, miksi Helsingin edellisen miesten huippupesisprojektin, Kaisaniemen Tiikerien, tähdenlento loppui lyhyeen 90-luvun jälkipuoliskolla. Tiikereihin vedettiin pelaajatähtiä isolla rahalla, mutta parin kauden jälkeen seura oli konkurssissa.

Puna-Mustat pyrkii Superpesikseen harkituilla täsmähankinnoilla. Oma juniorimylly on jo 15-joukkueinen, ja sitä yritetään kasvattaa niin, että seuralla eniten pelaajalisenssejä Suomessa vuonna 2030. Sitä ennen on kuitenkin taklattava kato osaavissa ohjaajissa ja hiekkatekonurmissa. Edustusjoukkueen pelipuitteet eivät nekään vielä riitä Superpesiksen tarpeisiin. PuMu puuhaakin Meilahteen kunnollista stadionia lähivuosien aikaikkunalla.

Superpesis-haaveen toteuttamisesta lohkeaa oma palansa Puhtimäelle, jonka kaksivuotiseen pelaajasopimukseen sisältyy optio kolmannesta vuodesta.

– Olen varmasti isosti esillä joukkueen kasvoina niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Päätehtäväni on pelata, tuoda kokemusta porukkaan ja ohjata nuorempia pelaajia. Teen oman osani, että saadaan PuMu tunnetuksi Helsingissä ja koko Suomessa.

Puhtimäki on toiminut pesäpallon soihdunkantajana monessa kaupungissa. Tämän hän arvelee olevan pelaajauransa viimeinen projekti.

– Haastavinkin tämä kyllä on, kieltämättä. Nouseminen ei ole ikinä helppoa. Se on nähty tänä keväänä esimerkiksi Helsingissä, hän sanoo viitaten jääkiekkojoukkue Jokerien pannukakkuun SM-liigakarsinnoissa.

Tervettä kilpailua

Kaupunkien nousu on herättänyt keskustelua ja pelkojakin siitä, mitä se merkitsee maakuntien pesäpallon elinvoimalle.

– Se on hyvä asia. Urheilun pitää herättää tunnetta, ja ihan varmasti me PuMun kanssa herätämme sitä ensi kesänä. Mielestäni tuomme tervettä kilpailua.

Puhtimäen mielestä pesäpallo eli pitkään horroksessa.

– Oletettiin, että riittää, kun tehdään sama mitä ennenkin. Mutta eihän se pidä paikkaansa – pesiksen ja seurojen on kehityttävä jatkuvasti, jotta yleisö saadaan katsomoihin ja peliä voidaan ylipäänsä pelata.

Puhtimäki sanoo kunnioittavansa paljon pienten paikkakuntien seuroja, kuten Koskenkorvaa, Vimpeliä ja Kiteetä, joilla on pitkät pesäpalloperinteet.

– Pointtini on, että Helsingin ja Tampereen tekemisen pitää pakottaa myös maakunnat töihin. Vain sitä kautta seurat voivat kehittyä askeleen eteenpäin – koska niiden on pakko. Muuten ne putoavat leikistä.

Oikeita asioita

Jossain vaiheessa Puhtimäki kritisoi ilmajokisen pesäpallon tilaa. Hänen mielestään Koskenkorvan Urheilijat seilasi pitkään ilman päämäärää.

– Junioritoiminta oli mitä oli. Siinä elettiin jotain aivan muuta kuin mitä Ilmajoen pesäpallohistoria antaa esikuvaksi. Perinne on niin vahva, että se asettaa menestyksen ja vaatimustason mittarit korkealle.

Nyt Puhtimäen tunne on toinen.

– Nyt näyttää pitkästä aikaa todella hyvältä. Siellä on lähdetty tekemään taas oikeita asioita, mikä on ollut hienoa nähdä, Kossun kasvatti kehuu ja mainitsee isoimmaksi valonpilkahdukseksi junioritoiminnan elvyttämisen.

– Ilmajoki on sen kokoinen paikkakunta, että kun yrityksiä ei ole samalla tavalla kuin isoissa kaupungeissa, pesäpallon on pakko elää junioreista. Sitä kautta tulee myös yleisöä ja aktiiveja, joita jokainen seura tarvitsee pitkässä juoksussa. Koko kunnan ja kyläyhteisön saaminen uudestaan mukaan on toivottavaa, ja tekisi jopa mieli sanoa, että puolipakollista.

Panostukset ottelutapahtumaan

Puhtimäen mielestä otteluiden tulee olla viihdyttäviä myös pelitapahtumien ulkopuolella. Ilman toimivia oheispalveluita ja -ohjelmaa yleisöä on vaikea saada paikalle. Tunnelmaan täytyy panostaa esimerkiksi hyvän otteluselostuksen ja musiikin muodossa.

– Etkä voi todennäköisesti saada tuhatta samaa ihmistä joka peliin. Puna-Mustissa on siinä mielessä samantyylinen tilanne, että meidänkin pitää saada houkuteltua ihmiset kentälle. Sitä varten meillä on jokaisessa runkosarjan pelissä oma teema.

Sellaisia ovat muun muassa koululaisille suunnattu ottelu sekä karjalaisten ja pohjalaisten teemaottelut.

– Karjalaisten peli on erityinen, sillä Puna-Mustat on evakoiden perustama seura. Joukkueessa on ja on ollut paljon myös pohjalaisia, kuten koko Helsingissäkin.

– Ja kun kerran annat kävijälle mukavan kokemuksen, niin hän saattaa tulla uudestakin.

Puhtimäki kehottaa miettimään, millaisia koukkuja Ilmajoen ympäristöstä ja kulttuurista löytyisi. Yksi esimerkki ovat opiskelijat, joita Ilmajoeltakin löytyy useammista oppilaitoksista.

– Mutta opiskelijapeliä ei voi pelata keskellä kesää, vaan keväällä tai syksyllä, kun kouluja ollaan lopettelemassa tai aloittelemassa.

Ainakin yksi teemaottelu nähdään Ilmajoella elokuussa, jolloin Koskenkorvan Urheilijat juhlii 80-vuotista taivaltaan. Kossun vastustaja on tuolloin Helsingin Puna-Mustat, joten vetonauloja lienevät ainakin entiset härkäpaidat Juha Puhtimäki ja Jere Dahlström.

– On hienoa tulla katsomaan, mitä on tapahtunut parin vuoden aikana, kun en ole siellä käynyt. Toivon, että katsomossa on hirvittävä määrä tuttuja. Sieltä saa huudella ja tulla pelinkin jälkeen juttelemaan.

Puhtimäki Ruudun pesiskommentaattoriksi

Juha Puhtimäki ja juontaja Olli Eronen ovat pitkään pyörittäneet ajankohtaisiin pesistapahtumiin pureutuvaa live-lähetystään somepalvelu Instagramissa. Nuo keskustelut jatkuvat tänäkin kesänä, mutta joukkuebussin sijaan ne käydään jatkossa studion parrasvaloissa. Puhtimäki on näet palkattu Ruudun asiantuntijaksi Supermaanantain ottelulähetyksiin.

– Olen kaudesta 2018 lähtien ollut mukana pesäpallon parhaimmistossa. Uskon tuovani studioon päivitettyä kuvaa siitä, mitä huippupesäpallo vaatii ja mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Voin kertoa, mitä pelaajien pään sisällä liikkuu.

Miehen persoonalle ominaista suoraa puhetta ja tunnettakin on luvassa. Puhtimäki puhuu kaunistelematta esimerkiksi sarjan kasvaneesta ottelumäärästä, jonka hän uskoo vaikuttavan pelaajien jaksamiseen ja pelien tasoon.

–  Muistaakseni en ollut ennen viime kautta pelannut 33 peliä yhden kesän aikana. Siinä aletaan olla aika äärirajoilla, kun otteluita kertyy keskimäärin kaksi ja puoli viikossa. Väsymys näkyi poissaoloina etenkin etenijäpuolella.

Lisäpeleillä seurat tavoittelevat kaivattuja euroja, mutta Puhtimäen mukaan edellisellä kaudella nähtiin merkkejä myös yleisön väsymisestä.

Hänen omaan kauteensa uusi tehtävä ei liiemmin vaikuta, sillä Ykköspesistä ei pelata maanantaisin eikä Puna-Mustien ottelukalenterissa ole tiistaipelejäkään kuin yksi kappale. Maanantai on miehen kohdalla pyhitetty fysiikalle ja kehonhuollolle.

– Niihin täytyy nykyään keskittyä ihan eri tavalla. Olen kuitenkin kesällä 40 vuotta täyttävä pesäpalloilija.