Jatkuvaa ilkivaltaa Maurion kartanolla
Pahanteon pelätään johtavan vakaviin henkilö- ja esinevahinkoihin. Naapuriyhteisö, vartiointiliike ja kamerat pitävät silmällä aluetta.
Könnintiellä Maurion kartanossa asuva kuvataiteilija Marita Henriksson ja naapuriyhteisö ovat huolissaan ilkivallasta, jota kiinteistö on kohdannut kesäkuun alussa. Silminnäkijöiden mukaan kartanon tiluksille on tunkeuduttu useina öinä. Kutsumattomia vieraita kuvaillaan noin 13–15-vuotiaiksi.
– Tätä on nyt jatkunut kuutena yönä seitsemästä. Naapurit ovat hälyttäneet virkavallan useina öinä, Henriksson kertoi tämän viikon maanantaina.
Hän pitää tonttinsa luonnonmukaisena, eikä siis esimerkiksi parturoi nurmikkoa tai käytä kemiallisia torjunta-aineita.
– Yritän näin suojella linnustoa ja tietysti muutakin elämää.
Luonnonmukaisuuden takia jotkut saattavat luulla, että kiinteistö on asuttamaton. Käytöksensä perusteella ensimmäisen häiriöyön tunkeutujaryhmä vaikutti kuitenkin olevan tietoinen, että talossa on joku:
– Noin neljän tai viiden hengen porukka huuteli jotakin, että ”pelkäätkö”.
Myös naapuritalon asukkaat olivat huomanneet tunkeilijat ja tiedustelleet omalta parvekkeeltaan käsin, mitä ryhmä tekee Maurion kartanolla. Vastaushuuto kuului: ”Ei me mitään pahaa tehdä”. Noin tunnin päästä pihalla oli reipas kymmenkunta nuoria. Alueelle hälytettiin poliisi, mutta näiden saapuessa joukko oli jo puikkelehtinut karkuun.
Toisena yönä kartanon ikkunaan heitettiin kivi, joka läpäisi molemmat lasit hajottaen sisemmän puoleisen ”tuhannen sirpaleiksi”.
– Jos kivi olisi heitetty toiseen ikkunaan, niin sirut olisivat voineet lentää päälleni.
Pihalla räjäyteltiin myös papatteja ja talon seinää hakattiin kepeillä. Poliisi täytyi hälyyttää jälleen, mutta tihutyöntekijät eivät jääneet kiinni.
Järjestelmällistä kiusaamista
Maurion kartanon tiluksille on eksynyt aikaisemminkin kutsumattomia vieraita, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun häiriö on ollut jatkuvaa. Siitä syystä paikalle on nyt tilattu vartiointipalvelu ja pihalle asetettu tallentavia kameroita. Lisäksi koko naapuriyhteisö tarkkailee tilannetta ja auttaa Henrikssonia tarpeen tullen. Ainakin yhdestä tunkeilijasta on saatu valokuva.
– Ennen pieni kolina tai muu ei ole minua haitannut. Olen ajatellut, että vanhasta puutalosta vain kuuluu ääniä. Nyt kun kuuluu kolaus, sitä miettii, että mitähän seuraavaksi. Mutta kun olen rukoillut, Jumala on antanut nukkua sikeästi melusta huolimatta.
Järjestelmällinen kiusaaminen on vienyt Henrikssonilta voimia. Hän joutuu tarkastelemaan paikkoja, eikä ehdi ja jaksa hoitaa alkukesän töitä.
Eräs naapureista vetoaa häiritsijöihin:
– Ihmisen kiusaamisen pitäisi loppua heti paikalla ennen kuin jotain vielä pahempaa tapahtuu.
Kyseinen naapuri varoittaa myös tulipalovaarasta.
– Jos vaikka kytevä tupakannatsa pääsee roihahtamaan, niin tästä palaa koko markki ja tuli voi levitä naapurustoonkin.
Lain mukaan kotirauhan rikkominen on rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Vaikka vastuu alkaa vasta 15 vuoden iässä, vahingonkorvausvelvollisuudella ei ole alaikärajaa.
– Teot voivat seurata tekijäänsä pitkään. Esimerkiksi korvauksia voi joutua maksamaan lopun ikäänsä.
Ympäristönsuojelu on Henrikssonille sydämenasia.
– Siitä, että opettelee tuntemaan luontoa, kunnioittaa ja suojelee sitä, voi saada elinikäisen ilon- ja lohdunlähteen. Jos taas tekee pahaa, niin ilo siitä ei kestä – jälkeenpäin voi joutua katkerasti katumaan.
