Kiitollisia terveisiä Ilmajoen vuodeosastolle
Olin 5.5. Tampereella vaativassa leikkauksessa. Minulta leikattiin 3,3 kilon myooma. Pääsin jatkohoitoon Ilmajoen terveyskeskukseen niin, että vahvistuin riittävästi kotikuntoiseksi. Nyt haluan jakaa tuntojani kanssanne.
Hoito oli todella huolehtivaa ja luotettavaa, lääkärit viisaita ja hoitajat lempeitä ja välittäviä. Kiitos heille kaikesta!
Etukäteen mietin, miten sopeudun sairaalaan, kun ei ollut kokemusta ennestään asiasta. Mutta miten kävikään? Jäi ihan ikävä sairaalamaailmaa. Elämä rytmittyi sairaalassa hoitojen, lääkärinkierrosten ja ruokailujen ympärille. Päivä alkoi noin kello kuusi kuumeen mittauksella, seitsemältä otettiin verikokeita, ja ensimmäinen ruoka oli kello kahdeksan. Arkipäivään jännitystä toivat lääkärinkierrokset. Käytävälle tuli mentyä kurkkimaan, mistä kohtaa lääkäri aloittaa kierroksensa ja koska on oman huoneen vuoro.
Itselläni ensimmäiset päivät kuluivat voimaa keräten vaativan leikkauksen jälkeen. Ensin jo sängystä ylös pääsy oli kuin urheilusuoritus johtuen vatsassa olevasta suuresta leikkaushaavasta. Hoitajat auttoivat kaikessa mahdollisessa, ja erityismaininnan saa Tillariinasta tullut ravitseva, monipuolinen ja riittävä ruoka. Aamuisin oli erilaisia puuroja, päivällä ruoan kanssa raasteita, jälkiruoaksi marjakiisseleitä, ja kahvia sai aamulla ja päivällisellä.
Hoitajia oli kuin Vilkkilässä kissoja. Yritin opetella heidän etunimiään, mutta heti ei pystynyt kaikkia muistamaan, kun vaatteetkin olivat kaikilla samanlaiset. No, vähitellen nimiä alkoi kyllä muistaakin.
Päiväsalissa syödessäni totesin, että potilaita oli Vimpelistä, Alajärveltä ja Kauhajoelta, ilmajokisia oli vähemmän. Suuri ongelma sairaalassa voi olla ajan saaminen kulumaan jotenkin. Itselläni siihen auttoivat monet vieraat, puhelut ystävien kanssa, Raamatun luku, kirjoittaminen ja puhelimen kautta gospel-laulujen kuuntelu. Poikkeuksellisesti en lukenut, vaikka pöydälläni olivat de Cervantesin Don Quijote 1–2 sekä kirjastosta Risto Pelkosen kirja. Vihreys luontoon tuli ja muuttolinnut samaan aikaan, kun olin sairaalassa. Itse kävin päivittäin päiväsalissa ja innostuin soittelemaan virsiä pianolla, kun kanttorilta sain lainaksi Koraalikirjan kakkososan.
Joihinkin potilaisiin tuli myös tutustuttua. Itse mietin, kuinka Jeesus, jos eläisi täällä meidän keskellämme, kulkisi sairaalan käytävillä ja huoneissa rohkaisten ja lohduttaen. Mooseksen kirjassa meille sanotaan sanat: ”Minä olen Herra, sinun parantajasi.” Jeesuksella on voima parantaa ihmisen sairauksia joskus ihan ihmeenomaisesti. Lääketiede on kuitenkin suuri taivaan Isän lahja meille, ja usein taivaan Isä parantaa viisaiden lääkärien kautta.
Terveyskeskuksessa ihmisellä saattaa olla menossa elämänsä suurin kriisi ja joku voi elää jopa elämänsä viimeisiä päiviä. Kiitos Ilmajoen terveyskeskuksen lääkäreille, hoitajille ja koko henkilökunnalle koko sydämestä! Itse koin, että olitte laupiaita samarialaisia, enkeleitä ihmishahmossa. Teette tärkeää työtä, jota ihmiset eivät ehkä aina näe, mutta taivaan Isä näkee palvelustyönne ja maksaa teille armopalkkaa. Auttaessanne sairaita ja kärsiviä te autatte itse Vapahtajaa. Viimeisenä päivänä meille todetaan: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” Miten suuri ja arvokas tehtävä itse taivaan ja maan Herralta, kunniatehtävä, rakkauden teko.
Tällaisia muistoja minulle jäi sydämeen ajaltani terveyskeskuksessa. Erikoiselta tuntuu päätös vuodeosaston lopettamisesta. Mihin ihmiset tullaan sijoittamaan? Toivottavasti te kaikki hoitajat saatte hyvän uuden työpaikan. Olette ansainneet suuren kiitoksen kaikesta työstä, mitä olette tehneet monien ilmajokisten eteen heidän sairastaessaan vuosien varrella.
Suomessa on korkeatasoinen terveydenhuolto, ja se on suuri kiitosaihe. Hoitajat tekevät työtään koko sydämestään, ja heillä on korkea ammattitaito. Kiitos, kiitos, kiitos teille kaikille, terveyskeskuksen henkilökunnalle! Työnne arvoa ei voi mitata rahallisesti, rakkaudella kun ei periaatteessa ole hintaa. Mutta riittävä palkka olisi kyllä tärkeä.
Maria Koski
teol. yo