Päläkährös

Juhannuksenalaasviikon maanantaina. Musiikkijuhulat on ohi ja nyt oli se päivä, ku taas mumma sai kolome neitiä yökylähän.

Ehtoolla maatamenoos meillä oli näiren jo teiniiksi kasvaneiren likkojen kans hyvät keskustelut. Mumma yllättyy, ei oo itte tuon ikääsnä osannu nuon viisahia ajatella eikä varsinkaa äänehensä puhua. Oon kiitollinen näiren flikkaan vanhemmille, ku ovat osannu opettaa puhumisen tairon.

Yks oli sitä mieltä, jotta ei niinkää kiusata koulus, ku on maharollisimman ystävällinen ja ittevarma.

Toinen tiesi, jottei kannata kuunnella, jos joku haukkuu vaikka läskiksi ja vieläki rumemmilla sanoolla. Nuorin kuunteli kaharen vähä vanhemman mielipiteetä ja kattoo mummansa hyväksyviä ilimeetä. Aamulla kysyyn vielä, jotta kuka teille on nuosta asioosta puhunu, ku olitta niin hyvin selevillä, mikä on oikeen ja mikä väärin. Vanhin, yläasteelle menijä sanoo, jotta toki on puhuttu kotona, mutta hän on itte lukenu ja ottanu asioosta selevää. 

Ei muuta voi ku toivua, jotta tuo lahaja pysyys ja kaikilla menis elämä hyvin.

Tulevia ammattiansa ei ne oikeen vielä osaa sanua, kielitaitua ja matikkapäätäki ainaki toikkarien numerojen perusteella kaikilla näyttääs olevan. No, onneksi eivät oo muorihinsa tullu, muus ku siinä, jotta osatahan sanua asinsa ja pitää puolensa ainaki sanallisesti.

Täs iäs pakkaa nuo päivät olemahan melekeen yhyrenmoisia, ei oo palijoosin erua, onko tavallinen viikonloppu vai arki. Nykkää ei mennä varmahan mihinkää, ei eres tee mieli kotua pois, ku mihinää ei oo yhtähyvä olla ku kotona. Mullon kaks kotua ja varmuurella oon siinä toiseskotona. Saarahan paapan jäläkikasvua lomaalemahan ja niiren kans voirahan vaikka krillaalla, ja voi paappa hakia mukulaan kans juhannuskoivukki.

Taas on kohta heinäkuu, molempaan porukoos on muksuulla synttäriä ja tietysti melekeen samoona päivinä, jottei taharo päästä kaikkia molemmin juhulimahan. Muksuulle on aina ollu tärkiää, jotta vanhukset on synttärikaakulla ja orottavat jotta jotaki pakettiaki sais aukaasta.

Ainavain äkkiempää kesät menöö, alakaa olla sen verran jo vanha, jotta pakkaa vain ikävöörä niitä mukulanaolon aikoja. Punaastalimunaatia ja sokurisia nisuja, joita saatihin serkkujen kans nauttia. Limunaatia ei muulloon saanukkaa ku juhannusna. Sitte ku omat mukulat oli alakouluikääsiä mentihin johonki retkelle askarehien välis. Käytihin johonaki järvenrannalla pallokrillin kans ja paistettihin makkaraa. Ei siä kauaa keriitty olla, ku piti jo sikoja ’piiskaamahan’ ja ehtooaskarehille.

Joskus ei voinu mennä mihinkää, ku satoo kaatamalla ja tuli maa valakooseksi rakehista.

Paree on ny vain elää tätä päivää, muistelut saa aina mielen haikiaksi. 

Ku oikeen ajattelen, eikä koskaa oo oppinu mihinää reissaamahan niin osaa olla kotona ja ottaa siitä sen rauhallisen levollisen pyhänaijan, mistä voi nauttia aiva melekeen ilimaaseksi. Jos on joskus johonaki ollu, tuntuu koto, vaatimatoonki, parahalta paikalta.
Turvallista, seleväpäistä ja siunattua Juhannuksen aikaa jokahittelle.

Mairemuori