Päläkährös
Taas on yks kesä menny hujahrokses. Monen moista on ollu vaikka ei ookkaa meinannu pysyä päiväjäriestykses ku päivät on karonnu aiva ittellänsä.
Nyt alakoo krapajuttohon syys-saret kämpän klasihin ja mä muistin jotten ookkaa käyny uimas koko kesänä muutaku kerran flikantuvalla uima-altahas.
Sit’ei kuulemma kattota ollenkaa oikiaksi uimiseksi, sanoo isäntä. Muutoonki mullon ollu remmi pois päältä ja vetopyörä on liirannu niin jottei oo ollu huvitustakaa oikeen palijoosin mihinkää. Marijaskaa en oo ollu, kerran sieniä olin kattelemas mutten oikeen hyvää paikkaa löytäny. Toki yhyren sienisalaatin voin nuosta saara ku vävypoijalle pitääs jouluna olla mun tekemää sienisalaattia. Ai niin, kaupasta ostetuusta avomaan kurkuusta oon sentäs saanu aijalliseksi teherä kurkkusalaattia ja seki on ny kelevannu oikeen koko sakille.
Hyvä ku oon ny saanu jo vähä virtaa itteheni, ku alakoo kurontapiirit ja kaikki harrasteet joihin meen vaikka pää kainalos. On niin mukavaa ku saa akkaan kans toimitella ja teherä soholoolla jotaki komiaa. Suunnittelut on aina viä mukavempia ja värien valinnat.
Jokku jo pelijätteli jottei oo jouluhunkaa enää ku kolome kuukautta. Sitte taas vaihtuu vuosi ja aina on jonku syntymäpäivä ja nimipäivä ja jotaki muuta juhulaa. Saa ny nähärä saanko ensvuonnakaa aijalliseksi jotta kokuaasin koko isoon sakkini yhtenä päivänä kokoohon ja keittääsin niille parallisen lohisoppaa ja sitte voitaas laulaa vaikka karokea tai jotaki. Siinä sitä onki järiestämistä jotta kaikille passaas, ollahan pyhätöis tai on jotaki jo sovittuna, pitää vissihin jo käskiä panna allakkahan päivä ja määrätä jotta silloon ollahan paikalla ku muori käsköö.
Tai no mistäs sitäkää osaa ittekkää ereltäpäin tietää vaikka olis ittellä estet justihin sinä päivänä. Ehkä mä jätän tuon ny hautumahan ja rupian elämähän tätä syksyä niinku muukki ihimiset.
Tuo runontapaanen on parin vuoren takaa ku oltihin ajelulla ja silloon oli jo ollu oikia syysmyrsky. Toivotahan jokahittelle mukavaa ja oikeen komian ruskaasta syksyä ja lempeetä sateeta öisin ja päivisin vois/sais paistaa aurinko!
Päivänpeili
Me vain menimmä
pitkin tietä autolla
kahareksaakymppiä
jotta kerkes näkemähän
keltaaset
oranssit
ruskiat ja veheriääset
puut ja puskat
tuntuu jotta joka henkäyksellä
se aurinkoonen färimailma
meni suorinta tietä silimään kautta
syvälle syrämmehen
tuntuu jotta sai valovirtaa
isoot sänkipellot hymyyli
tyytyvääsnä
perunaan noukkijat on muuttunu konehiksi
ihimiset ei enää viitti tai ei kannata
kaupasta saa valamihiksi pestyjä
syksyynen autooluretki näytti
maamiehen työn jäläkiä
luonnon voimmalla kaatuset
puut sikinsokin
ja komiaksi siivotut männiköt
oikooset rungot
komiat mettät
nyt ne menöö keltaasenoranssiina
pitkin ottaluun alustaa
muistoona ja ajatuksina
toiveenaki
otta kaikki olis saanu satonsa
hyvis aijoon tallelle
Mairemuori