Päläkährös
No nyt sitte on vihiroonki ollu kesääsiä päiviä jo toistaviikkua, on sitä ny orotettuki.
Mun käskettihin maaroottua. Enhämmä siitä mitää ymmärtäny, paitsi sitte ku käskettihin mennä ruohikkohon palijahin jaloon käpsyttelöhön tai ainaki seisoskelemahan. Tottakai mä tottelin. Ku aina on jokku läpsyttimet jaloos niin vaatiihan se toki pienetä rohkeutta. Ei heti tullu mielehen sekää jotta jos vaikka punkki siitä hyökkääs kimppuhun. Hienon tunteen toki sai kruppihinsa ku palijahin jaloon pitkästä aikaa sai tallustella.
Mullon ollu remmi pois päältä ja vetopyörä liirannu monta viikkua, ei oo mitää viisasta saanu aijalliseksi eikä oo tullu valamista. Hävettää oikeen ku ihimiset puhuu kevät siivojensa teosta ja pihan kravaamisesta. Mulla jää kaikki meinaamiseksi. Pihan puolelta yritin eres klasit pestä muttei se palijo mitää auttanu ku pitääs sisältäki pestä. Täälon nuota isoja kukkia klasien erustat täynnä, kauhia homma niitä alaata repimähän ku on kiertyny ja takkuuntunu verhotankoohin. Luulempa jotta saavat olla siinä, en ny alakaa niiren kans huhtomahan ku ei oo ketää huushollin arvostelijootakaa tänne tulos. Ny ku ajattelen, oliski mukavaa jos tulis joku ylläri-ilimootus jotta on tulos oikeeta vierahia, sais varmahan puhtia ja virtaa ittehensä, rupiaas näkemähän kämppänsä vierahan silimin ja sais raivausinspiraation. No, ei ny sentäs. Ku vähä silimäänlumeeksi jotaki tavaroota lymyttääs.
Mullei oo nuota pihatöitäkää niinku oikeella ihimisillä on näin kevääsin ja kesääsin. Sieluni silimillä vain aina kuvittelen kukkatarhoja ja kryytimaita. Ei oo enää vuosikausihin pantu mitää juurikasviakaa kasvamahan ku niin vähä tarvittoo näin vanhana. Toisten kasvattamia, tuttujen palstoolta kasvanusia ostamma sitä mukaa ku tarvittoo. Aina toki teköö mieli panna eres perunaa maahan, ne uuretperunat olis niin hyviä kaivaa omasta maasta. Mutta ei oo ny ollu virtaa siihenkää asiahan. Tutuulta markkinamyyjiltä niitäki sitte saa ostaa ku ei palijoa tartte.
Alakukesä menööki taas oopperan paikalla iloosia ihimisiä kattelles ja seurustelles muoltapäin tullehien vierahien kans. Luojalta on pyyretty komeeta ilimoja ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, pyyntö on suurelta osin toteutunukki. Vähä joskus on satanu mutta ku kukaa ei oo sokerista, aina on kuivin jaloon selevitty ja saatu juhulaviikot hienosti juhulittua.
Nythän juhulimma heti alakajaasiksi tuota meirän satavuotiasta monumenttia. ILIKANPATSAS on ollu tuos kentällä jo kauemman ku me. Harvas on enää henkilöt jokka sitä on ollu pykäämäs ja kiviä siihen ratustamas. Komia se on ja juhulinnan arvoonen. Oppahat on opetellu ulukua tietua ja asioota jota sitte saamma kuulla ja tuloo hyvää historiallista tietuaki esi-isään tekemästä isoosta työstä.
Puihin on tullu veheriääset verhat niin äkkiä jottei oo keriinny ku ihimetellä ja ihaalla. Keltaasia kukkia on puskenu maasta johona justihin oli lunta ja jäätä. Yhtä isoo ihimet son joka kevät. Täs kirijoottaes näen tuohon flikan pihalle. Katton ku sielä koululaaset hyppii jo uima-altahasehen. On turvallinen paikka ku saa kotopihalla uira ja ottaa aurinkuaki. Toki kuulin jo yhyrentoistavanhan suusta jotta pitääs päästä ’konnalle’ uimahan ku ’kaikkimuukkisaamennä’?! Toki sitte oli heti tyytyväästä jotta saa olla kotopihalla.
Oikeen jo jänskättää taas uusi kesä, jos täs sais tuon vetoremmin taas pelittämähän, tulis virtaa muorihin ja näkis taas yhyren hienon kesän. Taas on yks omaski porukas saanu valakolakin jota on ny juhulittu ja Onnea toivotettu muillekki.
Elämän rajallisuus pakkaa välillä tulla mielehen, välillä on aiva varma jotta pitää alaata ittellensä värssyä keksimähän. Siinävaihees tosin sitte knaputtelusormet ja aivotoiminta teköö tenän. Ei keksi mitää sanomista niin siihen seki sitte tyssää.
Nyt sanonki sitte kaikille nuorille, koululaasille, yläasteelaasille, lukiolaasille ylioppilahille ja ihan jokaaselle joka saa hetken huilia lomalla. Suuret onnittelut ja ihanaa lapsuutta ja nuoruutta.
Niillekki jokka puurtaa kesätöis, nauttikaa siitä jotta saatta vähä taskurahaa töistännä.
Päätetähän jottei kattota uutisia, eikä mitää kauhufilimiä. Otetahan päivistämmä vain ne parahat ja iloosimmat hetket ja muistooksi passelit palat.
Mairemuori
