Mitä meille jää, jos perinteistä luovutaan?

Kansan identiteetti rakentuu perinteiden, kulttuurin ja arvojen varaan. Ne yhdistävät ihmisiä ja luovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun näitä yhteisiä tekijöitä aletaan kyseenalaistaa, rajoittaa tai poistaa, heikkenee samalla myös yhteinen identiteettimme.

Suvivirsi on merkittävä osa suomalaista perinnettä. Se on vuosikymmenten ajan merkinnyt koululaisille kesäloman alkua ja ollut mukana monissa elämän tärkeissä siirtymävaiheissa. Viime vuosina sen käyttöä on kuitenkin haluttu rajoittaa, ja siitä on jopa varoiteltu. Miksi näin? Miksi pitkästä ja monille tärkeästä perinteestä halutaan luopua?

Suvivirren vastustamista perustellaan usein sillä, että kyseessä on uskonnollinen virsi, jonka katsotaan voivan olla ristiriidassa uskonnonvapauden kanssa. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin linjannut, ettei yksittäisen virren laulaminen koulun juhlassa tee tilaisuudesta uskonnollista. Sen on katsottu olevan osa suomalaista kulttuuriperintöä ja juhlatraditiota.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat perinteisesti olleet suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä arvoja. Näiden arvojen puolesta on aikanaan tehty suuria uhrauksia. Jos yhteisiä arvoja ja perinteitä aletaan jatkuvasti vähentää tai niiden merkitystä pienentää, on aiheellista kysyä, mitä yhteistä meille lopulta jää. Yhteiskunta tarvitsee yhteisiä kokemuksia, perinteitä ja arvoja, jotka luovat yhteenkuuluvuutta ja vahvistavat tunnetta siitä, että olemme osa samaa yhteisöä.

Jani Yli-Karjanmaa
Puheenjohtaja, Ilmajoen Kokoomus