Koskenkorvan uusi koulu – meidän koulu
11.5. valtuuston kokouksessa ei ollut aidosti kyse siitä, että voivatko koulut jatkaa, vaan siitä, mikä on hyvä siirtymävuosi.
Aina eivät kaikki päätökset ole helppoja ja selviä, vaan asioita punnitaan monta vuotta suuntaan jos toiseenkin. Joskus myös tilanteet muuttuvat ja täytyy tarkastella sitä omaakin näkemystään. Näissä kouluasioissa on ainakin itseni yllättänyt alueemme lapsimäärien nopea väheneminen.
Ennuste Nopankylän kouluun on laskeva ja sen mukaan vuonna 2030 olisi 11 oppilasta. Luomassa 23 oppilaan raja on alittunut kahtena vuonna, ja ennusteen mukaan sekin laskee uudelleen alle rajan vuonna 2030. Ei ole myöskään mitään taetta, että kaikki Nopankylän ja Luoman oppilaaksiottoalueella haluaisivat pysyä kyseisissä kouluissa, siirtymisiä eri syistä on ollut useita ennenkin molemmilta kouluilta, ja tämäkin on pienentänyt koululaisten määrää.
Koskenkorvan uuteen kouluun siirtyminen jo vanhan oppilasrajankin puitteissa olisi saattanut olla vuosi 2028. Mielestäni oli järkevää ja lapsien etu, että kaikki saavat nyt siirtyä uuteen kouluun yhtaikaa elokuussa 2027. Näin ryhmäytyminen ja meidän koulu syntyvät yhtaikaa, eikä niin, että toiset tulevat seuraavana tai sitä seuraavana vuonna kouluun uusina oppilaina. Toki niistäkin tilanteista olisi varmasti selvitty, koska meillä on ihan huippu henkilökunta kouluilla, mutta miksi niin olisi tehty, kun yhtäaikainenkin siirtyminen on mahdollista. Henkilökunnankin kannalta yhtaikaa siirtyminen vahvistaa me-henkeä ja jokaisen osallisuutta uuden koulun käytänteiden suunnittelussa.
Nopankylän ja Luoman kouluja ei aikanaan päädytty peruskorjaamaan ja sekin oli ikävä kyllä ennakoiva päätös oppilaiden tulevasta siirtymisestä. Kouluille on tehty kuntotutkimukset ja niitä on toki tulkittu monestakin eri kulmasta, mutta sitä ei monikaan kiistä, että tulevaisuuden, seuraavien vuosikymmenten kouluja ne eivät ole. Nopankylän rakennusvuodet ovat 1899, 1923 ja 1956, joten ei ole ihme, että lahovaurioita on ja liikuntasali jouduttu jo sulkemaan. Ilomäen koulun kuntoon puuttui AVI ja huolena on monen muunkin koulun kunto. Kaikkien lasten ja henkilökunnan toivoisin saavan olla terveysturvallisissa tiloissa ja haluan myös kaikille oppilaille tasavertaiset liikunta-, käsityö- ja muut erityistilat.
Muita huolia ovat kuljetukset ja vanhat oppilaaksiottoalueet, näihin on kuitenkin luvattu etsiä ja löytää ratkaisut. Oppilaaksiottoalueet muutetaan vastaamaan nykyistä kouluverkkoa ja koulukuljetuksia järjestetään matalammalla kynnyksellä kuin laki vaatii. Tuomikyläntie on ollut viimeisin, missä on haettu ratkaisua, ja sama on luvattu tehdä esimerkiksi Ilmajoentien kohdalla. Kevyenliikenteenväylään Ilmajoentielle on suunnitteluraha, eli alkuun päästään, mutta kuten tiedämme, valtion taloudellinen tilanne on huono ja tällaisia hankkeita toteutetaan kovin hitaasti.
Nyt on uskallettava kehittää kuntaa. On mietittävä vahvuuksiamme ja mahdollisuuksiamme pärjätä tässä ajan muutoksessa. On ajateltava 2030-luvun loppuun ja siitä eteenpäin, eikä vain ihan lähivuosia. Kun syntyvyyttä ja elinvoimaa tarkastelee kuntamme eri alueilla, näyttäytyy se niin, että keskustaajaman lisäksi Ahonkylällä ja Koskenkorvalla saattaisi olla potentiaalia kehittyä ja kasvaa. Näistä Koskenkorva on epävarmoin, mutta uskon uuden koulun myötä sen mahdollisuuksiin ja mikäli väki ei sillä lisäänny, on koulu suunniteltu siten, että päiväkoti sinne tarvittaessa uppoaa. Nuoriso- ja monitoimitila on myös tarpeen ja tuo toivottavasti osaltaan lisää kerho- ja harrastustoimintaa Koskenkorvalle. Toivon toki, että Ilmajoki kasvaa ihan joka kylällä, mutta kun miettii, että jo nyt Etelä-Pohjanmaalla vain muutama kunta on muuttovoittoinen, niin yltiöoptimistinen tässä ei kannata olla.
Helena Rahkola
Ilmajoen kunnanhallituksen 2. vpj. (ps.)