Poimintoja Nopankylän kansakoulun vaiheista

Nopankylän koulu_1920-luku
Kuva Nopankylän kansankoulusta, mahdollisesti 1920-luvulta.

Nopankylän kansakoulu perustettiin ajankohtana, jolloin tavallisen kansan suhtautuminen kansakoulujen perustamiseen oli muuttumassa. Ensimmäisten kansakoulujen perustamisessa Suomen suuriruhtinaanmaassa papisto oli selvästi aktiivisin ryhmä. Tämä koski nimenomaan seurakunnissa toimivaa papistoa, sillä säätynä papisto oli vanhoillista ja arkkipiispa yritti kaataa Cygnaeuksen kansakouluehdotuksen. Maalliset, kuntien omistamat kansakoulut nähtiin pappissäädyssä uhkana seurakuntien ylläpitämille kiertokouluille.

Ilmajoellakin kirkkoherra K.R. Forsman ajoi vastustuksesta huolimatta voimakkaasti ensimmäisen kansakoulun perustamista Ilmajoelle nelisenkymmentä vuotta ennen Nopankylän kansakoulun perustamista. Kansakoulun idea oli 1800-luvun lopussa vielä leipähuoltensa keskellä elävälle tavalliselle kansalle ja rahvaalle vieras. Sen pelättiin maksavan liikaa ja vierottavan työnteosta, mitä pidettiin vakavana uhkana työvaltaisessa maataloudessa ja muissa maaseudun elinkeinoissa.

1900-luvulle tultaessa kansakouluaatteen voidaan katsoa vähitellen saaneen voiton vastustajistaan. Talonpojatkin alkoivat niin Etelä-Pohjanmaalla kuin koko maassakin olla myötämielisiä kansakoulujen perustamiselle. Kauppias Matti Nylenin kyläläisten puolesta kuntakokoukselle tekemässä ehdotuksessa viitattiin kylän kiertokoululaisten suureen määrään ja siihen, että kyläläiset ovat olleet voimiensa mukaan velvolliset osallistumaan kuntaan aikaisemmin perustettujen koulujen rakentamiseen ja ylläpitoon.

Nopankylä oli koulun perustamisen aikoihin pienviljelijöiden, torpparien ja käsityöläisten kylä. Kärryseppien ja rekinikkareiden valmistamia tuotteita myytiin laajalla alueella ja mm. Vaasan torilla.

Nopankylän kansakoulun perustamisen aikaan vasta kolmasosa Suomen kansakouluikäisistä kävi koulua. Ilmajoen kouluista se oli kuudes. Kylää voidaan siis pitää tuon ajan vertailussa jo varhain koulumyönteisenä.

Millaiseen ympäristöön Nopankylän koulu perustettiin 1899?

Vuotta aikaisemmin oli Suomen suuriruhtinaanmaan kenraalikuvernööriksi nimitetty Nikolai Bobrikov. Hän oli pitkälti arkkitehti niille Suomeen kohdistuville sortotoimenpiteille, jotka tunnetaan ensimmäisenä sortokautena. Bobrikov oli Nopankylän kansakoulun rakentamisvuonna laatimassa helmikuun manifestia, joka oli järjestelmällinen venäläistämisohjelma.

Tämä koulurakennus hohteli vielä viisivuotiaana uutuuttaan, kun Eugen Schauman Bobrikovin senaatintalon porrastasanteella ampui. Ensimmäinen sortokausi päättyi 1905, mutta lisää sortotoimenpiteitä oli tulossa.

Tämän huoneen seinällä on täytynyt olla Venäjän keisari Nikolai II:n kuva, koska kouluylihallitus oli niin määrännyt.

Opettajat koululaisia luotsaamassa

Nopankylän kansakoulun ensimmäisen vuosikymmenen aikana opettajat vaihtuivat usein, mutta 1910 opettajaksi tuli Frans Kaukola joka toimi tuolloin yksiopettajaisen koulun opettajana vuoteen 1923. Maalaiskansakoulu tarkoitti tuolloin 4-luokkaista yläkoulua, jota vastaavat nykyään vuosiluokat 3-6. Oppilaita oli aluksi vajaa 40. Koulunkäynti oli mm. kotitöissä tarvittavan työvoiman takia aluksi hieman epäsäännöllistä. Valtakunnalliseen kansanopetustilastoonkin oppilaat kirjattiin osallistumispäivien määrän mukaan.

Oppivelvollisuuslain säätäminen 1921 lisäsi voimakkaasti Nopankylän kansakoulun oppilasmäärää, vaikka oppivelvollisuuslain mukaiselle alakansakoululle ei oltu ehditty vielä saada tiloja. Kouluun ilmoittautui 70 oppilasta, minkä seurauksena saatiin toinen yläkansakoulun opettaja vuonna 1923. Virkaan valittiin Hilma Tuohisto. Frans Kaukolan lähdettyä samana vuonna toiseen virkaan hänen seuraajakseen valittiin Yrjö Oskari Vallimo.

Oppivelvollisuuslaki toi maalaiskansakouluihinkin alakoulut ja vuonna 1923 rakennettiin lisääntynyttä tilantarvetta tyydyttämään uusi koulutalo. Ensimmäiseksi alakansakoulunopettajaksi 1924 valittiin Fanny Sandell, mutta vuoden kuluttua virkaan tuli Laina Kivistö. Vallimon jäätyä leskeksi 1933 hän ja Laina Kivistö menivät seuraavana vuonna naimisiin.

Sain Vallimoiden kuva-arkiston käyttööni heidän tyttäreltään Pirkko Kivipellolta, kun tarvitsin valokuvia Etelä-Pohjanmaan historian VII osaan kirjoittamani osuuden kuvitukseksi. Huomasin, että olin saanut tutkittavakseni aikamoisen aarteen. Kuvista kolme julkaistiin maakuntahistoriassa, mutta kahden nykymaakunnan aluetta kattavaan kansanopetustutkimukseeni piti luonnollisesti hankkia kuvia koko alueelta. Pirkko Kivipellon suostumuksella kuvasin kuvat, jotka nähtävissä uusimmassa koulurakennuksessa näyttelynä.

Koulun varhaisimpien aikojen kuvia löytyy toki varmaan muualtakin. Vanhimpien kuvien täydentäminen ja uudempien kuvien kerääminen saattaisi olla jollekin tai joillekin kiinnostava haaste.

Luottamus ja yhteistoiminta on tärkeää

Tämän koulurakennuksen kanssa eri sukupolvien Noppalaiset ovat nähneet Bobrikovin ajan ja venäläistämispyrkimykset, Suomen itsenäistymisen ja itsenäisenä säilymisen raskaan hinnan, suuren pula-ajan ja muut niukkuuden ajat, sotien jälkeisen jälleenrakennuskauden, hyvinvointivaltion kehittymisen ja yhteiskunnallisen rakennemuutoksen.

Hyvin iloisia voimme olla siitä, että koulu on voinut ympäristönsä tuella kehittyä ja kodit ja kyläläiset ovat edelleen valmiita kouluaan aktiivisesti puolustamaan. Iloisia voimme olla myös siitä, että Ilmajoen kunnassa luottamushenkilöt ja virkamiesjohto ovat ymmärtäneet, että kaikkien luottamus ja yhteistoiminta on tärkeää ja että kunnan imagoa kannattaa rakentaa ajatukselle, että edistystä ei ole joidenkin kuntalaisten uhraaminen keskittämisen alttarille.

Onnea pirteälle 120-vuotiaalle ja sen kanssa edelleen taivalta tekeville!

Dosentti Tuomo Laitila