Äänilehden lukemisessa tunne on mukana

Vapaaehtoisia äänilehden lukijoita on vielä Ilmajoella ja Kauhavalla. Muualla lukeminen on siirretty robotille.

– Kuulin eräältä näkövammaiselta, joka kuuntelee toisen paikkakunnan paikallislehteä, että itsenäisyyspäivänä jaetuista ensimmäisen luokan mitaleista tuli robotin lukemana ”ii-luokan” mitaleja, Sirpa Keski-Antila nauraa.

Hän on lukenut äänilehteä toistakymmentä vuotta. Pisimpään mukana on ollut Seija Koivuluoma.

– Yli 30 vuotta sitten olen aloittanut. Halusin olla avuksi, kun hoitajana terveyskeskuksessa kohtasin heitä, joilta tämä tärkeä aisti puuttuu. Tästä saa hyvän mielen. Useamman vuoden luimme Ilmajoki-lehteä kahdestaan Mannersuon Kyllikin kanssa, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla lisää vapaaehtoisia.

Muun muassa Jussi Uusimäki tuli rinkiin mukaan, koska huomasi vapaaehtoisten tarpeen.

– Olin töissä Ilmajoki-lehdessä, kun luin äänilehteä useamman vuoden. Koin, että lehti pitää lukea heti, kun se on ilmestynyt. Työasiat alkoivat viedä ajan, joten jäin pois. Aloitin uudestaan, kun jäin eläkkeelle.

Uusimäen mielestä äänilehden lukeminen tarjoaa matalan kynnyksen osallistua hyväntekeväisyyteen.

– Mukaan vain, jos tällainen vapaaehtoistyö kiinnostaa, hän kannustaa.

Aila Kiskola aloitti äänilehden lukijana jäätyään eläkkeelle.

– Minulla on aika selkeä ääni, joten ajattelin, että voin tällä tavalla auttaa toisia. Yksin asuvalle vapaaehtoistyö on myös hyvä syy lähteä kotoa.

Keski-Antila sanoo saaneensa rokotuksen auttamistyöhön ja on saanut ”radioäänestään” palautetta.

– Kurikan seurakunnasta lähdettiin joskus 1970-luvun alussa Jyväskylään radiotyön seminaariin, jonka vetäjinä olivat Viena-Inkeri Lounela ja Matti Hara. Olin toinen, jonka Matti Hara otti esimerkiksi. Hän näytti mittaria ja sanoi, että viisari ei värähdä, teillä on radioääni. Hän lisäsi, että teette suuren synnin, jos ette käytä ääntänne seurakunnan ja kirkon hyväksi.

Lukuvuoro osuu kohdalle niin usein tai harvoin kuin itse haluaa. Koivuluoma tekee vuorolistapohjat, joihin vapaaehtoiset voivat merkitä omat vuoronsa. Whatsapp-ryhmässä voi sitten vaihdella vuoroja tai laittaa muuta viestiä muille lukijoille.

Elämän äänet saavat kuulua

Seija Koivuluoma muistelee, miten alkuaikoina Näkövammaisten Keskusliitosta ohjeistettiin äänilehden lukijoita.

– Liitosta neuvottiin, että pitäisi olla ihan hiljainen tila, mutta eihän siitä mitään tullut. Olisi pitänyt lukea lehti jossain umpiossa. Päätin, että tämän ei tarvitse olla steriiliä. Joskus lapset tulivat koulusta ja huutelivat hei, kun olin lukemassa. Sitten vain kerroin väliin, että lapset tulivat kotia.

Koivuluoma tietää, että jotkut lukijat ajoittivat lukuhetken toisinkin.

– Ennen Kyllikkiä oli Rannon Marita, joka luki öisin, kun oli hiljaista.

Aila Kiskola on lukenut kesäisin lehteä parvekkeella.

– Linnut laulavat ja muutenkin minun mielestäni elämän äänet saavat kuulua.

Keski-Antilakin on joskus joutunut selittämään taustalta kuuluvia ääniä kesken lukemisen, kun naapurin kissa on pyrkinyt kovaäänisesti sisälle.

Koivuluoman mukaan normaalit virheet ovat ihan sallittuja. Vitseille voi lukiessa vähän nauraa.

– Nyt oli taas kiva, kun lehdessä oli pitkästä aikaa Rajalan Eskon pakina. Se nauratti minua.

Keski-Antila tunnustaa, että aina kieli ei oikein taivu.

– Jos on jotain englanninkielisiä sanoja, pyydän jo valmiiksi anteeksi ääntämystäni. Joskus joku juttu voi olla vaikeaselkoinen, ja silloin saatan sanoa, että toivottavasti te saitte tolkun, minä en ymmärtänyt mitään.

Lehti luetaan yleensä useammassa pätkässä. Ensimmäinen osio saa olla 15-16 sekuntia ja sisältää lehden nimen ja numeron, montako sivua on ja kuka lukee.

Juttujen lisäksi luetaan läpi eläkeläispalstat, kunnan tiedotukset ja kirkolliset, mutta Uusimäki entisenä markkinointi- ja mainosmiehenä kahlaa läpi myös ilmoituksia.

– Tapaan kertoa pääpiirteissään, mitä lehdessä nyt mainostetaan. Lounaslistoilta luen yhden päivän ateriat.

Kokonaisuudessaan lehden lukemiseen menee parista tunnista yli kolmeen tuntiin.

Ilmajoki-lehti on aina hankkinut tarvittavat laitteet. Vuonna 2008 käyttöön saatiin tallentava cd-soitin, mikä oli iso parannus aiempaan kasettimankkaan. Nyt jo toistakymmentä vuotta äänilehti on tallennettu lukulaitteen muistikortille. Lehden asiakaspalvelussa yleensä Sisko Korkiamäki purkaa tiedostot tietokoneelle ja lähettää Pohjanmaan Näkövammaisten toimistolle, josta ne välitetään Helsinkiin Näkövammaisten Keskusliittoon.

Äänilehden lukijalle ojennettiin vuonna 2021 Ilmajoki-lehden Antti-patsas. Seija Koivuluoma otti tuolloin vastaan tämän palkinnon.