Sanomalehtimiehen muistumia vuosien varrelta
Jussi Uusimäki
”Tuos on sun työpöytä ja puhelin, tästä saat viivoottimen ja sitte voitkin ruveta soittelemahan.” Näillä työvälineillä ja alkusanoilla alkoi työurani ilmoituskonsulttina Ilmajoki-lehdessä 1.3.1983. Puinen viivoitin, ikivanha käytössä rispaantunut, tarvittiin palstamillimetrien mittaamiseen, pöytäpuhelin yhteydenpitoon asiakkaisiin. Tietysti oli myös mekaaninen kirjoituskone ilmoitustekstien tekoon. Taloudenhoitaja Yrjö Katila oli vanhan liiton talousmies, taisi vähän vierastaa sellaista ajatusta, että lehden ilmoitustilaa pitäisi oikein myydä. Siihen asti ilmoituksia oli lähinnä otettu vastaan.
Ilmajoki-lehti muuttui tuolloin 2-päiväiseksi, ilmestymispäivät olivat tiistai ja torstai, tarvittiin lisää tekijöitä. Talouspuolella työskenteli tuolloin Katilan lisäksi Tuomo Virtanen, päätoimittajana Liisa Äärynen ja toimittajana Ulla Mäntylä, nyk. Kauhanen. Kaksi viikkoa minun tuloni jälkeen toimitukseen tuli Reijo Peltokangas, syksyllä 1984 Ulla lähti Tejukaan päätoimittajaksi ja tilalle palkattiin Ossi Keisala. Lisää muutoksia oli tulossa, Yrjö lähti eläkkeelle 1986, jolloin minusta tehtiin toimitusjohtaja ja Tuomosta talouspäällikkö. Asiakaspalvelukonttoristiksi tuli Sisko Ojala, nyk. Korkiamäki. Myöhemmin joukkoon liittyi valokuvaaja-kuvankäsittelijä Veli-Pekka Katajamäki. Tällä porukalla lehteä tehtiin erinomaisella yhteishengellä vuosikausia.
Tunsimme Tuomon kanssa toisemme jo Vaasan Kauppaoppilaitoksen ajoilta, samassa opinahjossa opiskeltiin ja iltariennoissa pyörittiin. Muutaman työpäivän jälkeen kysyttiin Katilalta, voisimmeko mennä yhdessä syömään Kytösavu-ravintolaan, joka oli silloin nykyisen Krouvin talossa. Yrjön piti siis jäädä yksin päivystämään konttorille. ”Kyllä on poijat puhelimet soinu”, oli Yrjön kommentti kun palattiin. Ymmärsimme, että jatkossa ruokaillaan eri aikaan.
2010-luvulla eläköitymisten myötä riviin tulivat toimittajat Tuomo Hämäläinen ja Sari Haapala. Loppuaikoina Liisan eläköidyttyä työskentelin vielä muutaman vuoden päätoimittajana Jussi Äärysen ollessa toimitusjohtajana. Eläkkeelle jäätyäni päätoimittajaksi tuli Terhi Pirilä-Porvali. Nykyään Ilmajoki-lehteä luotsaa toimitusjohtaja-päätoimittaja Jussi Äärynen. Viimeisin henkilöstömuutos on parin vuoden takaa, kun Sari Haapalan lähdettyä JP-kunnallissanomiin tuli toimittajaksi Outi Rantala.
Lehtitalon ääniä
Talossa oli 1980-luvun alkupuolella yksi sähkökirjoituskone, se oli päätoimittaja-Liisan käytössä. Kirjoituskoneista lähti oma äänensä, tasainen rätinä jota pätki ajatuskatkot, oman lisänsä äänimaailmaan toi konttorissa työskentelevän Tuomon laskukoneen säksätys. Melkein aina joku puhui puhelimessa, sellainen kaikilla oli pöydällään. Kävijöitä piipahteli, jotkut toivat ilmoituskäsikirjoituksia, jotkut kävivät toimituksessa vinkkaamassa juttuideoistaan tai haastateltavina. Usein Liisa kurvasi pihasta Volvo Amazonillaan juttukeikalle.
Yhteydenpito kauppiaisiin ja yrittäjiin oli jatkuvaa ja mutkatonta. Työ ei ollut pelkkää ilmoitustilan myyntiä, yhtä isossa osassa oli mainosten suunnittelu. Reklaamitekstit ladottiin ja ilmoitukset valmistettiin Kirjapaino Il-Mossa, sinne piti olla selkeät käsikirjoitukset ja layoutit eli piirrosmallit siitä miltä ilmoituksen pitää näyttää. ”Kässärit”, ”leiskat” ja toimituksen tekstit kiikutettiin Il-Moon, mukaan liitettiin mahdolliset kuvat ja muut lisukkeet. Valmiit ilmoitukset ja toimituksen tekstit liimattiin mehiläisvahalla tulevan lehden sivuille, eli sivut taitettiin, ja vietiin Seinäjoen Kirjapainoon painettavaksi.
Kaikki tämä vei kohtalaisesti aikaa, varsinkin nykyiseen tietokonetaittoon verrattuna. Faktori Marttisen Juhani kun katosi pimiöön kuvaamaan reprokameralla, kesti aikansa ennenkuin saatiin tuotos sivulle.
Tietokoneaikaan
Kehitys kehittyy, niinhän sitä sanotaan. 1980-luvun loppupuolella Ilmajoki-lehti eli voimakkaan kasvun aikaa. Levikki eli tilattujen lehtien määrä oli parhaimmillaan yli 6200 kappaletta, ilmoituksia sivukaupalla. Saatiin sähkökirjoituskoneet, niissä oli korjausnauhatkin. Ja kopiokone, loppui se kalkkeeripaperien kanssa tuhraaminen jos tarvittiin kopioita. Isolla matriisitulostimella nakuteltiin tilaajalistoja ja kirjanpitoaineistoja.
Tietokoneitakin alkoi ilmestyä lehtitaloihin, sellaisten hankinta tuli meilläkin ajankohtaiseksi. Isot lehdenvalmistusjärjestelmät olivat kovin kalliita ja turhan monimutkaisia ja -puolisia pieneen paikallislehteen, ajateltiin lähteä varovasti liikkeelle. Jurvan Sanomissa oli jo käytössä alkeellinen Commodore-kotitietokoneella pyörivä tekstinvalmistusohjelma, sovittiin heidän kanssaan että käymme Tuomon kanssa tutustumassa siihen. Vierailusta tuli jännittävämpi kuin kuvittelimmekaan, kun juuri sinä aamuna julkistettiin tieto, että Kurikka-lehti on ostanut teuvalaisen Tejukan. Jurvassa olivat aivan hämmennyksissä, kun Ilmajoki-lehden miehet ilmestyivät konttorille. Meitä nauratti, luulivatko meidän olevan lehtikaupoilla?
Aluksi hankittiin keskusyksikkö, johon liitettiin meidän kaikkien työasemat. Päästiin tekemään valmiita tekstejä, jotka tulostettiin ja vietiin Il-Moon jatkokäsittelyyn. Myöhemmin saatiin käyttöön Nokian Mikromikot, ja toimivaksi ratkaisuksi todettiin. Tuli myös faksi, aikamoinen harppaus tekstinsiirtoon. Ja digikamerat, valtava muutos valokuvaukseen. Pimiötyöskentely eli filmien kehitys ja valokuvien vedostus päättyi, prosessi nopeutui ja värillisyys alkoi lisääntyä lehdessä. Jossain vaiheessa kaikille ilmestyi matkapuhelin eli kännykkä, silloin se vielä mahtui taskuun.
Omaan taloon
Toimitilat Matkahuollon vieressä kävivät pieneksi, iso kehitysaskel, tai oikeastaan loikka, oli kun vuonna 1989 ostettiin oma toimitalo, sama missä lehteä tehdään tänä päivänäkin. Taloon tehtiin iso remontti, tiloista tuli niin toimivat että ne ovat sellaisenaan käytössä edelleen. Vastahan siitä on 35 vuotta. Ikävä sattumus tapahtui, kun oltiin uusimassa tietokonejärjestelmää, ja uudet koneet kannettiin eräänä perjantaina juuri remontoituun lehtitalon kellariin odottamaan maanantaista asennusta. Juuri sinä viikonloppuna muutama pojankloppi avasi kellarin alaoven vieressä olevan pihakraanan, ja juokseva vesi tulvi oven alta kellarin lattialle. Oli ankea näky seuraavana päivänä, kun vettä oli melkoinen kerros lattialla. Onneksi tietokoneet olivat lattiatason yläpuolella styroksikehikkojen sisällä, mitään vahinkoa niille ei tapahtunut. Koko kellaritila tietysti meni uudelleen remonttiin, viikkokausia siellä huusivat kuivatuspuhaltimet.
Taas kului aikaa, siirryttiin omaan sivunvalmistukseen, eli koko lehti voitiin tehdä painovalmiiksi tietokoneella. Valtava uudistus, huikea ajan ja kustannusten säästö. Löydettiin myös edullinen ohjelmistoratkaisu, jolla lehteä edelleen valmistetaan.
Loppuvuodesta 2003 lehden sivukoko eli formaatti muuttui. Entinen broadsheet eli kahdeksanpalstainen ns. sanomalehtikoko vaihtui hieman pienemmäksi ns. eurotabloidiksi. Muutosta mietittiin pitkään, uusi koko antoi mahdollisuudet aikaisempaa runsaampaan värinkäyttöön, mutta miten lukijat siihen suhtautuisivat? Teimme Ilmajoki Tuottaa Myy Palvelee -näyttelyssä laajan kyselyn, ylivoimaisesti suurin osa vastaajista kannatti tabloidia. Tehtiin muutos, eikä vastustusta juurikaan kuulunut. Myöhemmin sivukoko muuttui nykyiseksi 6-palstaiseksi tabloidiksi.
2000-luvulle tultaessa siirryttiin digiaikaan, lehti on luettavissa myös sähköisessä muodossa. Näköislehtenä, tai artikkelit erikseen, tänä päivänä entistä kehittyneemmässä muodossa.
Entäs nyt – ja huomenna?
Jaa-a, kuinkahan kauan paperilehti vielä pitää pintansa nettilehden lukijoiden lisääntyessä. Haasteita on, painatus, paperi ja jakelu ovat koko ajan kasvavia kulueriä lehdelle. Eikä postikaan enää kulje niin sutjakkaasti kuin ennen. Uskon kuitenkin vakaasti, että tässäkin muuttuvassa maailmassa tilattava paikallislehti, kuten Ilmajoki-lehti, pitää pintansa ja on haluttu paikallinen tietolähde. Aina tarvitaan luotettavaa tietoa oman paikkakunnan asioista ja tapahtumista. Muoto saattaa muuttua, mutta perusasia pysyy. Lukukokemus, asiaa ja viihdettä, aina sitä odottaa. Oli lehti sitten minkä muotoinen tahansa.
Minäkin olen opetellut ja totutellut lukemaan lehtiä tietokoneelta, tabletilta ja älypuhelimelta. Onhan se nopeaa, kätevää ja edullisempaa, mutta moni haluaa vielä paperisen lehden keittiön pöydälle luettavakseen. Niin minäkin, eläkkeellä jo muutaman vuoden ollut vanhan liiton sanomalehtimies.
Toivotan onnea ja menestystä 95-vuotiaalle Ilmajoki-lehdelle, silmäterälleni, työnantajalleni. 36 vuotta sain olla mukana loistavien työkaverien kanssa kehittämässä ja tekemässä tätä lehteä. Hyviä, työntäyteisiä, muistorikkaita vuosia kaikki tyynni. Onnea, ahkeruutta ja työn iloa myös nykyisille lehdentekijöille, pitäkää Ilmajoki ja Ilmajoki-lehti elävänä. Oikiat asiat pysyy ja paranoo – niinku Ilmajoki-lehti!
