Tarinoita Törnävänsaaresta

Provinssia on vietetty Seinäjoen Törnävällä vuodesta 1979 lähtien. Tapahtuman järjestäminen on aina nojannut yhteisön voimaan. Sen tietää ilmajokinen Masa Paavola, 50, joka vietti viime viikonloppuna 31. Provinssiaan yhdessä poikansa Joonaksen, 18, kanssa.

– Olimme täällä kaveriporukan kanssa ensimmäistä kertaa vuonna 1991. Sitten lähdin talkoisiin vuonna 1994. Vuosituhannen vaihteessa muutimme takaisin Ilmajoelle, mistä lähtien oli 11 vuoden Provinssi-putki.

Vanhempi Paavola oli pitkään mukana Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmun toiminnassa.

– Kesät kuluivat pitkälti tapahtumaa järjestäessä. Nyt on hienoa seurata, että vaikka itse olen jäänyt toiminnasta pois, niin festari menee eteenpäin ja kehittyy. Hienoa, että on tullut uusia nuoria ihmisiä, jotka hoitavat hommat aina vähän paremmin kuin itse, Masa kehuu.

Yksi miehen hienoimmista Provinssi-muistoista sijoittuu 90-luvun lopulle. Noina vuosina Hotelli Lakeudessa järjestettiin tapahtuman päätösklubi.

– Katselimme, että joku soittelee hienosti pianoa. Manic street preachers -yhtye oli siellä hengailemassa talkoolaisten kanssa. Uskalsin kysyä nimmaria ja sainkin sen paitaan.

Töissä ja vapaalla

Tätä nykyä Provinssi tarkoittaa isälle ja pojalle tähtien, tuttujen ja tunnelman lisäksi noin 200 vesi- ja viemäripisteen asentamista. Niistä nimittäin on viimeiset kymmenisen vuotta huolehtinut Paavoloiden perheyritys IRP Talotekniikka Oy. Heidän kädenjälkeään ovat myös saarta ympäröivässä joessa pirskottavat suihkulähteet.

– Vessakontit, vesipisteet ja kaikki vastaavat ovat meidän kytkemiämme. Niitä on pari viikkoa täällä tehty ja viikko menee purkamisessa, kertoo Joonas, joka pääsi ensimmäistä kertaa Provinssiin jo puolen vuoden ikäisenä.

Hänkin on ehtinyt olla tapahtuman vesijohtohommissa jo neljänä kesänä. Lauantaina hän oli päivystysvuorossa, mutta pääsi kuulemaan myös musiikkia.

– Täällä on monta kilometriä vesijohtoa huolehtimassa, että kaikilla on kivaa. Joonas päivystää tänään. Minä olen yleisön seassa, mutta apua tarvitessa olen käytettävissä, Masa lupaa.

Tukholmasta Provinssiin

Provinssi on tuttu paikka myös Harjunmäestä kotoisin olevalle Päivi Järviselle, 63, joka asuu nykyään Tukholmassa. Hänen ensiosallistumisensa Törnävänsaaren tapahtumaan sijoittuu vuoteen 1980. Hän on ollut Provinssissa muutamia kertoja.

Perjantai-iltaan mennessä hän oli kuullut muun muassa Ismo Alankoa ja Litku Klementtiä.

– Alanko on aina tosi hyvä, ja Litkukin oli hyvä, paljon parempi kuin kuvittelin. Odotan tietysti J. Karjalaista ja tuo The Hives menee myös. Kotimainen musiikkitarjonta on ihan hyvä, ja ruoka myös hyvää.

Festariliput ovat kallistuneet viime vuosina. Provinssin kohdalla kolmen päivän lippu on vuoteen 2022 verrattuna saanut lisähintaa 80 euroa, ja maksoi tänä vuonna 249 euroa.

– Minä ostin lipun early bird -alennuksesta heti viime vuoden jälkeen, joten sen hinta oli edullisempi. Siinä on toki aina se riski, ettei tiedä saako lomaa ja artistit ovat vielä hämärän peitossa.

Ilmajoella kotoisin oleva nykyinen kankaanpääläinen Tomi Välimäki, 22, on nuorempana norkoillut Provinssi-alueen ulkopuolella. Tänä vuonna hän tuli ensimmäistä kertaa sisälle asti.

– Sain äidiltä lipun, niin se innosti. Artistivalikoima oli mielestäni aika huono tänä vuonna, mutta täällä näkee paljon kavereita ja puolituttujakin tulee vastaan, perjantaina haastateltu kertoo.

Esiintyjien valonpilkahduksena hän mainitsee kuitenkin Mirellan.

– Se olisi ollut kova, mutta olin vielä töissä, kun hän soitti, mies valittelee.

Kaveriporukka elää vieläkin

Päälavakentän vastakkaisella puolella on nurkkaus, jossa festarikansa sai laulaa karaokea maastoauton kyydissä. Perjantai-iltana taitojaan esitteli ilmajokitaustainen kaverikööri, joka tulkitsi Pate Mustajärven kappaleen Mä elän vieläkin. Kipaleen alkuperäisversiossa laulavat myös Harri Marstio, Jorma Kääriäinen ja Topi Sorsakoski.

– Me ajattelimme, että koska kappaleessa on useampi laulaja, niin siinä on melkein jokaiselle meistä oma säkeistö, Joel Jaakkola, 26, avaa kappalevalinnan syitä.

Olemme kuin Pate Mustajärvi ja Topi Sorsakoski – mutta vaan nuorempia ja komeampia, Jaakko Uusitalo, 27, sanailee.

Heidän menoaan lippuhintojen nouseminen ei kuulosta haittaavan.

– Tänne tullaan fiiliksen takia ja näkemään kavereita, Niko Ala-Varvi, 27, perustelee.

Jaakkola on samoilla linjoilla.

– Festarien yleinen tunnelma on loistava, ja tämä on niitä harvoja kertoja, kun pääsee näkemään ystäväporukkaa, hän selostaa.

– Sisarukset ja vanhemmatkin ovat täällä, ja heidän kanssaan vietetään ihan samalla tavalla aikaa, jatkaa Vili Viertoma, 28.

Hän tiivistää vielä porukan näkemyksen Provinssista:

–  Suomen paras festari: kaikkein miellyttävin miljöö ja S-market lähellä! Ruisrockissa ei pääse pois alueelta, mutta täällä pääsee.