Taru sormusten herrasta, yhtä kuin Isoon sormuksen isäntä
Parodiateos kertoo J. R. R. Tolkienin fantasiamaailmasta eteläpohjalaisella murteella.
Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu – ne ovat vuosina 1954 ja 1955 julkaistun Taru sormusten herrasta -teoksen kolme osaa. Tuo englantilaisen J. R. R. Tolkienin päätyö on tuttu lähes kaikille.
Moni voi kuitenkin yllättyä siitä, että fantasiakirjallisuuden isäksi tituleeratun kirjailijan tarinaa voi lukea myös Etelä-Pohjanmaan murteelle käännettynä:
S’oli komia päivä ku Pussiaasen vanahalla isännällä oli syntymäpäivät. Koko kylä oli kökäs rakentamas pitopöytää Pussiaasenloukoon kaks’fooninkisen pihamarkille. Pilipo-isäntä itte touhas kyökis tarkistamas, notta onko sahti valamista. Ihimemiäs Kanralffi rakenti kovalla tohinalla kokkua illaksi, ja kylän kersakki oli hupulaasina; ei sitä ny joka päivä känäänen sataayhtätoista täyttänykkää.
Noin alkaa pohjalaisten Mari-Johanna Honkolan ja nimimerkki Anskun alulle panema Taru sormusten herrasta -parodia; nimi on väännetty muotoon Isoon sormuksen isäntä. Se on julkaistu alun perin isoosormus.net-sivustolla 2000-luvun alussa. Nykyään se on helposti luettavissa kontu.info-sivulla.
Tolkien, Oxfordin yliopiston englannin kielen professori, keksi maailmalle, sen laajoille kolkille ja monille kansoille omat historiansa, uskontonsa, mytologiansa ja kulttuurinsa. Hän lainasi asioita muun muassa Rooman imperiumista ja anglosaksisesta kulttuurista, kuten myös skandinaavisista, germaanisista ja kelttiläisistä mytologioista. Maailmalla on oma uskonnollinen alkukertomuksensa, jossa on Raamatun ja muiden tosimaailman luomistarinoiden kaltaisuutta. Vaikutteita on otettu myös Suomen kansalliseepos Kalevalasta.
Juoni säilyy
Britin töitä on käännetty kymmenille kielille, suomeksi 60-luvulla. Kielet kiehtoivat Tolkienia, ja hän loi niitä itsekin fantasiamaailmaansa varten. Vuonna 1973 menehtyneen kirjailijan mieltä saattaisi lämmittää, että hänen kirjojaan on kunnioitettu myös suomalaisella murteella, pohjalaisella puheenparrella.
Vanahalla Pilipolla ku oli kovettu salaasuus: komia sormus.
Ei se mitenkää kruusattu ollu, pelekkä siloonen rinkula, mutta aitua kultaa lanttalauree. Pilipo sanoo sen reissuullansa löytänehensä yhyrestä luolasta retajamasta ja pistänehensä plakkarihinsa.
Kaikki kolme Taru sormusten herrasta -osaa on nimetty Etelä-Pohjanmaan murteella. Ensimmäinen osa Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring) on käännetty muotoon Yhyreksän kökkä. Se on ainut valmiiksi käännetty osa, kun taas Kaksi tornia (The Two Towers), pohjalaisittain Kaks komiaa pytinkiä, on edennyt vain parin ensimmäisen kappaleen verran. Viimeinen osa ja sen kappaleet on niin ikään nimetty; Kuninkaan paluu (The Return of the King) on Isäntämies tuloo takaasi. Työtä on viimeksi päivitetty vuonna 2006.
Tuli sitte ilta ja Lottoarvonta, ja känäästen trysköös oli tunnelma katos ja trahteeri aiva hanitoon. Kersat hotalehti kropsua ja kotijuustua suupiälet valokkihillos ja aikuuset kittas halakopinolla pirtua, ku Pilipo kerran pistouvas – ja mikäs tuan oli rehevää olla, ku kituusten kans oli kloppina reissannu, ja juaruttihin notta soli tullu takaasin kapsäkki täynnä kultaa ja krumeluuria. Jotaki onnetoonta jo rehattihin saunan taa, ja taisi sielä joku jo puukkuaki vilahuttaa…
Kuten pohjamateriaalin tunteva saattaa otteiden perusteella huomata, valmiit kappaleet ovat pikemminkin parodisia referaatteja kuin sanasta sanaan käännettyjä kirjojen osuuksia. Niissä on kuitenkin säilytetty juonen kannalta olennaisimpia asioita.
Lokalisoitu tarina
Osa nimistä on käännetty pohjalaisen lausunnan ja murresanaston mukaan: Pilipo Pussiaanen tarkoittaa Bilbo Reppulia, joka kuuluu hobitti-kansaan eli känääsiin. Velho Gandalfia kutsutaan ihimemiäs Kanralffiksi. Pilipon koti, Repunpää, taas on Pussiaasenloukkoo ja Rautapiha-niminen linnoitus luonnollisesti Rautamarkki.
Tarinaa on lokalisoitu nimeämällä paikkoja ja henkilöitä pohjalaisteemaisesti: pääasiallisena tapahtumapaikkana toimiva Keski-Maa on murreteoksessa tietenkin Etelä-Pohjanmaa. Hobittien asuttama alue, Kontu, on Kotolakia. Rohanin hevosvaltakunnan sotilasjoukko Eorlin Pojat on Konilakian Jymy. Sauron, sarjan päävihollinen, on Ruma Vallesmanni, Pimiän Kartanon isäntä. Haltiat ovat Komia Kansa ja örkit Pöyröitä. Kossukin mainitaan – mitenkäs muutenkaan haltioiden miruvor-lääkejuomaa nimitettäisiin.
”Eikö pirettääsi välillä paussia?” kysääsi Pentti siihen välihin, ”Täs alakaa pian voimat loppumahan.”
Kaikki mutaji hyväksyvästi ja nakkas pakaasinsa maahan. Kanralffi kaivoo plakkaristansa pullon.
”Eero antoo meille vähä Kossua matkaevähäksi siltä varalta, että rupiaa heikottamahan. Ny vois olla hyvä aika ottaa vähä vahavistusta”, se sanoo.
Kökkä pisti Kossupullon kiertämähän ja otti kaikki tuimat napsut. Virkistynehinä jatkettihin sitte matkaa.
Lue lisää
Kirjoita alla oleva linkki internet-selaimen osoiteriville tutustuaksesi lisää Isoon sormuksen isäntä -teokseen Kontu.info-sivustolla.
