Vanhusneuvoston asemaa on vahvistettava

Vanhusneuvostojen asemaa hyvinvointialueella  ja kunnissa on vahvistettava. Tämä ei ole pelkästään hallinnollinen kysymys, vaan ennen kaikkea arvovalinta: kuinka vakavasti otamme ikääntyneiden oikeuden tulla kuulluiksi heitä koskevissa asioissa.

Suomessa vanhusneuvostot ovat lakisääteisiä toimielimiä kunnissa ja hyvinvointialueilla. Niiden tehtävänä on varmistaa, että ikäihmisten näkökulma huomioidaan päätöksenteossa. Käytännössä niiden vaikutus jää kuitenkin usein rajalliseksi. Neuvostot voivat antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita, mutta niillä ei ole todellista päätösvaltaa – eikä aina myöskään riittävää painoarvoa.

Tämä on ongelma. Vanhusneuvostot edustavat suoraan sitä väestöryhmää, johon monet päätökset vaikuttavat kaikkein konkreettisimmin. Ikääntyneillä on kokemustietoa palveluista, arjen sujuvuudesta ja hyvinvoinnin edellytyksistä tavalla, jota ei voi korvata tilastoilla tai hallinnollisella valmistelulla. Silti liian usein heidän näkemyksensä jäävät muodollisen kuulemisen tasolle.

Vanhusneuvostojen vaikutusvaltaa voidaan vahvistaa monin tavoin. Ne tulisi kytkeä tiiviimmin mukaan asioiden valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa, ei vasta silloin kun päätökset ovat käytännössä valmiita. Lisäksi niiden esityksiin tulisi vastata systemaattisesti: mitä ehdotuksille tehtiin ja miksi. Tämä lisäisi läpinäkyvyyttä ja vahvistaisi luottamusta.

On myös syytä pohtia, pitäisikö vanhusneuvostojen asemaa vahvistaa lainsäädännöllä nykyistä selkeämmin. Pelkkä olemassaolo ei riitä, jos vaikutus jää näennäiseksi. Ikääntyneiden määrän kasvaessa myös heidän äänensä merkitys kasvaa – tämän tulisi näkyä myös rakenteissa.

Pauli Kankaanpää